Uuden vammaispalvelulain tehtävänä on turvata hyvä elämä

Muutoksessa on turvattava palveluketjujen jatkuvuus ja vahvistettava ihmisten osallisuutta omaa elämäänsä koskevien päätösten tekemisessä. 

Tällä viikolla me ja useat muut tahot olemme jättäneet kommenttimme liittyen uuteen Vammaispalvelulakiin. Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö on monin osin vanhentunutta.

Kehitysvammalaki on tähän saakka turvannut kehitysvamman ja muun syyn vuoksi apua ja tukea tarvitseville henkilöille subjektiivisen oikeuden palveluihin. 

Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä ajattelemme, että uudessa lakiesityksessä on paljon myönteistä, mutta myös monia erittäin kriittisiä kohtia. Erityisen tärkeää olisi tehdä muutoksia lain soveltamisalaan, jotta se toimisi yhdenvertaisen osallisuuden mahdollistajana yhteiskunnassa.

Ei enää uusia väliinputoajia

Nykymuodossaan lakiesitys jättää osan lievemmin kehitysvammaisista ja autisminkirjon henkilöistä lain turvaamien palvelujen ulkopuolelle. Näin syntyy uusia väliinputoajaryhmiä.

Isoja pulmia liittyy siihen, että päivätoiminta rajattaisiin vain hyvin suppealle kohderyhmälle ja siihen pääseminen edellyttäisi työkyvyttömyyttä. Lakiehdotuksen mukaan vammaispalvelulaissa säädettäisiin ainoastaan päivätoiminnasta. Työtoiminnasta ja tuetun työn työhönvalmennuksesta säädettäisiin sosiaalihuoltolaissa. Tämä uudistus tekisi hankalaksi, ellei mahdottomaksi, päivätoiminnan ja tuetun työn työhönvalmennuksen palveluiden yhdistämisen.

Kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta tuen joustavuus on erittäin tärkeää, kuten Auli Leiniö kirjoittaa yhdessä Katri Hännisen kanssa.

Lue Aulin ja Katrin kirjoitus Meidän blogissa

Syrjivä voimavararajaus

Henkilökohtaisen avun voimavararajaus on edelleen syrjivä. Tämän on todennut myös YK:n Vammaisoikeuskomitea tiettävästi ensimmäisessä Suomea koskevassa päätöksessään (24.3.2022, ei vielä julkaistu).

Vammaisoikeuskomitea toteaa päätöksessään, että se suosittelee Vammaispalvelulain muuttamista niin, että voimavaraedellytys ei ole este niiden henkilöiden itsenäiselle elämälle, jotka tarvitsevat tuettua päätöksentekoa. Päätöksen mukaan Suomen on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin, jotta lainsäädäntö ja sen soveltaminen ei jatkossa estä kehitysvammaisia henkilöitä saamasta henkilökohtaista apua yhdenvertaisesti muiden sitä tarvitsevien kanssa. Tämä ratkaisu tullee vaikuttamaan merkittävästi voimavarapykälän uudelleenmuotoiluun uudessa lainsäädännössä.

Asumisen on mahdollistettava osallisuus

Asumisen pykälässä on paljon hyviä elementtejä, mutta siinä on korostettava YK:N vammaisten oikeuksien sopimuksen lähtökohtia. Asumisen tuki tulee järjestää ensisijaisesti omaan itse valittuun asuntoon ja asuinpaikkaan. Tuen tarve ei saa automaattisesti johtaa tiettyyn asumisen ratkaisuun, vaan henkilöiden oma toive ja näkemys on otettava huomioon. Asumisen tuki ei saa myöskään rajautua vain päivittäisissä toimissa tarvittavaan apuun ja tukeen vaan sen on mahdollistettava osallisuuden ja kansalaisuuden eri ulottuvuuksien toteutuminen.

Yksilölliset tarpeet keskiössä

Hyvä asia on, että uuden lain myötä ihmisten yksilölliset tarpeet ovat keskiössä ja palvelut turvataan pääosin edelleen subjektiivisina oikeuksina. Olemme iloisia, että tuettu päätöksenteko, lyhytaikainen huolenpito ja vammaisten lasten oikeus palveluihin on säädetty.  Erityisen tuen pykälä on kokonaisuudessaan tärkeä ja se korvaa nykyisen kehitysvammalain erityispalveluja. Sitäkin on kuitenkin täsmennettävä.

Vammaispalvelulainsäädännön uudistaminen tapahtuu erittäin kriittisenä hetkenä, kun palvelujen järjestämisvastuullinen taho vaihtuu kunnilta hyvinvointialueille. Tässä muutoksessa on turvattava palveluketjujen jatkuvuus ja vahvistettava ihmisten osallisuutta omaa elämäänsä koskevien päätösten tekemisessä. 

Toivon, että tulevaa lakia sovellettaessa huomio kiinnittyy ennen kaikkea siihen, että lainsäädännöllä turvataan ja mahdollistetaan tukea tarvitsevan henkilön hyvää elämää ja sen eri osa-alueita kokonaisvaltaisesti. 

Kirjoittaja Kirsi Konola on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja.