Sillivoileipää ja muita hyviä tekoja ikäihmisen arjessa

Hyvä ikääntyminen -verkosto kysyi yhteisöiltään, minkälaisia hyviä käytäntöjä erilaisissa ikääntyneiden kehitysvammaisten ihmisten asumis- ja päivätoimintayhteisöissä on käytössä. Saimme luettavaksi ilahduttavan kimaran hyviä tuttuja käytäntöjä, joista kerromme tässä kirjoituksessa muutamia nostoja.

Ikääntynyt kehitysvammainen ihminen on aktiivinen toimija. Hän pyyhkii pölyjä, imuroi, viikkaa, kokkaa ja tiskaa. Ammattilaiset tarjoavat luovasti ja omien vahvuuksiensa mukaan myös muuta tekemistä, kuten kädentöitä ja erilaisia tilaisuuksia. Yhdessä yhteisössä vierailee koiraohjaaja, joka innostaa asukkaita jumppaan, pallopeleihin tai lenkkeilyyn.

Yksilölliset ravintosuositukset korostuvat ikäihmisten ravitsemuksessa. Kunkin mieltymyksiä kunnioitetaan ja yleisiä ikääntyneen ravitsemussuosituksia pyritään noudattamaan. Sillivoileipiä on tarjolla niitä haluaville, samoin talkkunaa, aladobia ja punaista maitoa. 

Näön ja kuulon muutoksiin reagoidaan nopeasti ja ikäihmisiä havainnoidaan päivittäin. Kognitiivisten toimintojen ja mahdollisen alkavan muistisairauden oireita seurataan, ja lähipiiri otetaan mukaan havainnointiin.

Ajan antaminen, rauhallinen läsnäolo ja muistelu tukevat ikäihmisen vuorovaikutusta ja hyvinvointia.

Ympäristön äänimaailmaan kiinnitetään huomiota. Päiväohjelman ennakointi ja näkyväksi tekeminen auttavat ikääntynyttä jäsentämään aikaa ja arkea.

Kodikkuus vai esteettömyys, vai kummatkin?

Kodeissa vältetään heijastavia ja kiiltäviä pintoja ja huolehditaan, että valaistusta on mahdollista säätää, myös yöajalle sopivaksi. Kodeissa on kävelyn tueksi kaiteita ja sähköovia, jotta asukkaat pääsevät itsenäisesti ulos. Kodeissa huolehditaan, että televisio ja radio ovat vain vuorotellen päällä, ja että molemmat sammutetaan ruokailujen ajaksi. Mattoja on harkitusti ja ne ovat laadultaan paikoillaan pysyviä. Huonekalut on järjestetty niin, että kodissa mahtuu kulkemaan myös rollaattorilla ja pyörätuolilla. Huonejärjestelyillä on vastattu muistisairaan asumisen tarpeisiin: muistisairaalle on saatu turvallisuuden vuoksi vaihdettua asunto, jossa ei ole suoraa uloskäyntiä.

Ikäihmisen kodinomaisen ja esteettömän kotiympäristön yhdistäminen vaatii kekseliäisyyttä ja uudelleen ajattelua.

Ympäröivä luonto on tärkeä. Lenkit, luontopolkuretket ja luontopiirit toteutetaan, jotta kaikki saisivat kosketuksen luontoon. Jos ikäihminen ei pääse luontoon itse, se tuodaan hänen luokseen joko virtuaalisesti tai aidosti aistittavina luonnonmateriaaleina.

Rollaattorin avulla liikkumisen harjoittelu on syytä aloittaa ajoissa. Rollaattori mahdollistaa itsenäisen liikkumisen, vaikka toimijan fyysinen toimintakyky ja hahmotuskyky heikkenevät. Kognitiivisten kykyjen heiketessä kalenteri ja Timetimer-kello auttavat ajan hahmottamisessa.

Juhlia, musiikkia ja muistelua

Vastauksien mukaan kotiyhteisöissä juhlitaan kaikki mahdolliset juhlapyhät ja niihin valmistaudutaan yhdessä. Toisinaan ikäihmisen juhlat järjestetään päivätoimintatilassa, jotta koko suku mahtuu juhlimaan. Yhteyttä läheisiin pidetään entistä enemmän WhatsApp-sovelluksen videopuheluna.

Musiikilla on suuri merkitys arjessa. Muistisairasta musiikki ja laulaminen voivat rauhoittaa hoivatilanteessa.

Laulujen sanat pysyvät muistissa, vaikka sanoja muuten ei enää olisikaan. Lasten musiikin ja lempimusiikin kuunteleminen ja laulaminen voivat olla ikääntyneelle erityisen tärkeitä, sillä ne vievät ajatukset muistoihin. Musiikki auttaa tunteiden ilmaisussa: ilmeet, liikkeet ja eleet viestivät sanattomasti.

Muistelutyötä tehdään paljon: ikäihmisen kanssa katsellaan valokuvia, muistellaan ja jutellaan vanhoista asioista.

Elämäntarinaa tehdään näkyväksi hänen kanssaan täytettävään oppaaseen tai tehdään taulu läheisverkostosta. Myös Minun elämäni -kansio on käytössä joissakin kotiyhteisöissä.

Yhdessä vastauksessa kerrotaan, että ikäihminen pääsee omaohjaajan kanssa tapaamaan muistisairauteen sairastunutta äitiään palvelukeskukseen tai vuodeosastolle. Näin hän näkee äitinsä voinnin heikentymisen ja tulevasta luopumisesta on mahdollista keskustella yhdessä. Toisessa kodissa menehtynyttä läheistä muistellaan ja sytytetään kynttilä hänen muistolleen. 

Vastauksista piirtyy kuva kehitysvammaisesta ikäihmisestä, jonka ammattilaiset tuntevat hyvin.

Ikääntyneen kehitysvammaisen ihmisen elämänkaaritehtävä on palata oman elämän vaiheisiin ja tehdä niistä yhteenveto.

Nykyiset ammattilaiset ovat väistämättä nuorempia kuin ikääntyneet kehitysvammaiset ihmiset. Siksi heillä on ainutlaatuinen mahdollisuus kulkea rinnalla ja tutustua ikäihmisen historiaan ja elämäntarinaan. Tämän matkan voi aloittaa vaikka yhteisesti katetulla silli- ja aladobivoileipälajitelman äärellä.

Lue lisää kehitysvammaisten ihmisten ikääntymisestä!

Ikäperhetoiminta
Hyvä ikääntyminen -verkosto
Hetkittäin-hanke

Lue myös kokemusasiantuntija Anna Valkaman tekemä haastattelu!

Harri pohtii, millainen on hyvä vanhuus

Kirjoittajat Maija Rimpiläinen ja Mari Salovaara työskentelevät Kehitysvammatuki 57:n Hetkittäin-hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä ikääntyneiden ja muistisairaiden kehitysvammaisten ihmisten hyvinvointia.