Siirry sisältöön

Parantaako soteuudistus yhdenvertaisuutta?

Edistyykö vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus soteuudistuksen myötä? Tätä pohdimme Kupillinen keskustelua -henkilökohtaisen avun verkkotapaamisessa syyskuun alussa. Alustuksen aiheeseen antoi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman.

YK:n vammaissopimus antaa erinomaiset puitteet ihmislähtöisten ja yhdenvertaisten uudistusten toteuttamiseksi. Tulevassa vammaislainsäädännön uudistuksessa vammaissopimus huomioidaan vahvasti. Uusilla hyvinvointialueilla vammaisten ihmisten mahdollisuudet saada palveluita voivat myös parantua.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman kertoi suhtautuvansa optimistisesti hyvinvointialueiden mahdollisuuksiin. Hän nosti esille muun muassa, että

  • sote-lainsäädännössä on selkeät kirjaukset lähipalveluiden toteutumisesta
  • sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtenäisestä tarkastelusta sekä
  • velvoitteista yhteistyökanavista vammaisjärjestöihin

Stenman peräänkuulutti kuitenkin sitä, että tämä ei tapahdu itsestään. Tarvitaan paljon koulutusta ja hyvää ohjeistamista hyvinvointialueen työntekijöille.

Yhdenvertaisuuden tulee olla keskeisenä strategisena tavoitteena hyvinvointialueilla

Huomioitavaa uudessa sotejärjestelmässä

Kokosimme yhteisen keskustelumme pohjalta listan tärkeistä huomioon otettavista asioista. Luettelo ei kerro kaikkien osallistuneiden mielipiteitä, vaan kokoaa yleisiä keskustelun teemoja.

Listauksessa on huomioitu myös ennakkoon jakamamme kyselyn tulokset. Kysely jaettiin verkkokeskustelun osallistujille ja sosiaalisen median kanaviemme kautta.

Kyselyssä kysyttiin ajatuksia yhdenvertaisuuden ja henkilökohtaisen avun toteutumisesta uusilla hyvinvointialueilla.

Keskeiset teesimme

  • Yhdenvertaisuuden tulee olla keskeisenä strategisena tavoitteena hyvinvointialueilla: Pelkästään isommat yksiköt eivät vielä takaa yhdenvertaisuutta. Rahoituspohjan laajeneminen ja vahvempi valtion ohjaus takaa tietynlaisen vakauden. On kuitenkin panostettava myös siihen, että kehittämistyö vahvistuu. Tässä järjestöjen mukana ololla on oltava tärkeä rooli.
  • YK:n vammaissopimuksen (CRPD) merkitys on oltava suuri ja johtonuorana kaikessa vammaisia ihmisiä koskevassa toiminnassa
  • Osallisuus ei saa olla sanahelinää: Asukkaat ja järjestöt tulee nostaa tärkeäksi voimavaraksi. He ovat mukana toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.
  • Paikallistuntemus ja osaaminen tulee säilyttää ja asukkaille tärkeät omatyöntekijäsuhteet: Päätöksenteko ei saa karata kauemmas ihmisestä ja muuttua ”kasvottomaksi”.
  • Tiedon ja viestinnän tulee olla saavutettavaa
  • Aina pitää olla mahdollisuus tarvittaessa tuettuun kommunikaatioon ja tuettuun tahdonilmaisuun
  • Vammaisten ihmisten syrjintä työelämässä tulee poistua: Henkilökohtainen apu on mahdollistettava myös työelämässä ja esimerkiksi harjoittelujaksoilla. Tällä hetkellä moni vammainen henkilö joutuu lyhentämään harjoittelujaksoa, koska henkilökohtaisen avun tunteja ei ole riittävästi käytössä.
  • Henkilökohtaisten avustajien työolot, palkkaus ja osaaminen arvoon
  • Henkilökohtaisen avun palveluntuottajan mahdollisuudet tuottaa palvelua varmistettava: Palveluntuottajalle maksettavien korvausten määrien on noustava yhteiskunnan yleisen kustannustason nousun mukana.
  • Ihmisellä itsellään on oltava mahdollisuus saada itselleen sopivin henkilökohtaisen avun järjestämistapa myös tulevilla hyvinvointialueilla. Ei siis kaikille samanlaista, vaan jokaiselle tarpeensa mukaan.
  • Henkilökohtaisen avun merkitystä ihmisen elämään tulee tutkia enemmän

Vastaa kyselyyn!

Keräämme edelleen kyselyllä vastauksia vaikuttamistyötä varten.

Osallistu keskusteluun!

Tervetuloa seuraavaan Kupillinen keskustelua -tilaisuuteen. Mukaan ovat tervetulleita kaikki henkilökohtaisen avusta ja sen kehittämisestä kiinnostuneet!

Lisätietoa henkilökohtaisen avun muista tapahtumista löydät Tapahtumakalenterista näiltä sivuilta.


Kirjoittaja Lauri Kervinen kehittää henkilökohtaista apua yhteistyössä monien kumppaniemme kanssa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.