Ystävyyden suurlähettiläänä tuotan iloa muille

Ystävyys on yksi kantavista voimavaroista. Tässä blogissa Ystävyyden suurlähettiläs Petri Virolainen kertoo omia ajatuksiaan ystävyydestä sekä ystävyystoiminnastaan.

Toimin Ystävyyden suurlähettiläänä vierailemalla vammaisille henkilöille tarkoitetuissa hoiva- ja asumisyksiköissä. Haluan auttaa ihmisiä olemalla heidän ystävänsä ja tukena, jotta kukaan ei jäisi yksin.

Ajatuksiani ystävyydestä

Ystävyys on maailman suurin rikkaus. Ystävyys merkitsee minulle paljon enemmän, kuin kaikilla maailman pankkitileillä olevat rahat. Jos minua vaadittaisiin pakolla luopumaan joko rahoistani tai ystävistäni, luopuisin heti rahoista.

Mielestäni ystävyyteen kuuluu kiireetön läsnäolo ja kosketus. Sanoja ei tarvita, kun viestiä sanatonta jo ystävä ymmärtää. Hyvä ystävä ei hylkää heti ensimmäisessä vastoinkäymisessä eikä puukota selkään.

Ystävyys merkitsee minulle paljon enemmän, kuin kaikilla maailman pankkitileillä olevat rahat.

Petri Virolainen

Ystävyydessä voi olla myös haasteita. Niitä voi olla ajan järjestäytyminen. Toisinaan myös asumispalveluiden kilpailutus, jossa usein halvin hinta ratkaisee eikä asukkaiden sosiaalisen hyvinvoinnin tarpeet ja toiveet. Tämän olen joutunut ystävyyden suurlähettiläänä kokemaan kilpailutusten jälkeen, jolloin vaihtunut henkilökunta on estänyt ja rajannut ystävien pääsyyn asumisyksikköön.

Minusta kilpailutuksissa tulisi huomioida myös vaatimus asukkaiden ystäväsuhteiden tukemiseen. Myös oikeus ystäviin mainitaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevassa sopimuksessa.

Mukana ystävyystoiminnassa

Ystävyyden suurlähettiläänä saan valtavasti uutta virtaa, kun pääsen Possuklaanin kanssa tuottamaan iloa henkilöille, joilla on puhumisen vaikeuksia. Mukana kulkeva Possuklaani koostuu kymmenistä pehmoleluista, ja jokaisella jäsenellä on nimi ja tehtävä. Esimerkiksi ”Ville Villikarju” on ponteva vammaisten ihmisten oikeuksien puolustaja.

Olen myös päässyt moniin sellaisiin paikkoihin, joihin en ennen ystävätoiminnan alkamista voinut kuvitellakaan reissaavani. Olen ollut muun muassa ACCAC-konferenssissa; Nepalin Kathmandussa joulukuussa 2018.

Jos en olisi Ystävyyden suurlähettiläs, en varmaankaan olisi kävellyt Suomi Love-studiossa punaista mattoa pitkin sohvalle, jonka edessä Katri Helena lauloi voimalauluni ”Vain hieman rauhaa”.

Ystävyyden suurlähettiläänä saan valtavasti uutta virtaa, kun pääsen Possuklaanin kanssa tuottamaan iloa henkilöille, joilla on puhumisen vaikeuksia.

Petri Virolainen

Korona-ajan vaikutus ystävyystoimintaan

Korona-aikana asumisyksikkövierailuni ovat olleet kokonaan pysähdyksissä. Koronarajoitukset estävät minua ja muita ulkopuolisia kohdata ystäviään asumisyksiköissä. Asumisyksikössä monen on vaikea seurata sekä ymmärtää koronaan liittyviä ja jatkuvasti muuttuvia ohjeistuksia ja rajoituksia. Kyllä mieltä alentaa kun ei saa tavata ystäviä. Tämä epävarmuus ei ole laisinkaan kivaa. Kyllä onnellisuus vähentyy ja yksinäisyys lisääntyy.

Toivoisin, että asumisyksiköt voisivat ottaa korona- tai rokotepassin käyttöön. Tällöin voisin jatkaa ystävyystoimintaa, vierailla ja tavata asumisyksiköissä ystäviä. Videoyhteydet ja -tapaamiset eivät korvaa kiireetöntä ja aitoa kohtaamista. Videoyhteyksillä myöskään en tavoita heitä, joilla on puhumisen ja hahmottamisen vaikeutta. Yleensä myöskään laitteet ja yhteydet ei toimi.

Ystävyyden suurlähettiläänä noudatan ja varmistan myös ”Possuklaanin” terveysturvallisuuden. Emme käytä joukkoliikennettä vaan kuljemme kaikki matkat fillarilla. Emme tee ulkomaanmatkoja, emmekä osallistu massatapahtumiin. Ravintolat, baarit ja yökerhot ovat täysin pannassa.

Voi kun pääsisin fillarillani Possuklaani kyydissä asumisyksiköihin, jotta kukaan ei jäisi yksin.

Petri Virolainen

Kirjoittaja Petri Virolainen on yksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kokemusasiantuntijaryhmän jäsen ja toimii Ystävyyden suurlähettiläänä. Tekstin koosti Miisa Moisio.