Siirry sisältöön

Uusia ratkaisuja vammais- ja vanhustyön asiantuntemusta ja työtapoja jakamalla

Geronomiopiskelija Jutta Sointu kertoo työharjoittelusta Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä. Harjoittelu toi monia oivalluksia siitä, miten vammais- ja vanhustyön asiantuntemus ja toimintatavat voivat rikastuttaa toisiaan.

Kun tarkastelemme iäkkäiden palveluita ja vammaisalan palveluntarjontaa, saatamme ehkä kuvitella niiden poikkeavan toisistaan paljon, mutta lopulta niistä löytyykin monia yhtymäkohtia.

Palvelusäätiö tarjosi monipuolisen harjoittelupaikan

Oma työkenttäni on ollut pääosin muistisairaiden iäkkäiden parissa eikä minulla ole juuri aikaisempaa kokemusta vammaisalalta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä tekemäni harjoittelun myötä omat näkökulmani ovat kuitenkin huomattavasti avartuneet. Olen saanut harjoittelujaksoltani valtavasti idearikkaita ajatuksia oman ammattitaitoni kehittämiseen. Olen saanut myös syventävää oppia itsemääräämisoikeuden ja tuetun päätöksen teon tukemiseen erilaisia keinoja soveltaen.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kehitysmyönteinen työyhteisö ja monipuolinen kehittämistoiminta antavat uusia ratkaisuja ikäihmistenkin puolella työskenteleville.

Kun työssä näyttäytyy tärkeänä arvona vaikuttamistyö ja ajantasaisen tiedon ylläpitäminen, se motivoi työntekijää ja innostaa opiskelijaa ammatilliseen kehittymiseen. Harjoittelun sisältö on ollut todella monipuolista ja vaihtelevaa sekä antanut uusia oivalluksia työnmuotoihin. Vastuun ottaminen oman työn sisällön rakentamisesta ja työajoista tuo omaan työkulttuuriin uuden näkökulman. 

Avarakatseisuus antaa eväitä ammatilliseen kasvuun

Harjoitteluni aikana olen ymmärtänyt sen, kuinka paljon mahdollisuuksia onkaan mallintaa eri ryhmien parissa toimintoja ja sopeuttaa niitä omaan työkenttään. Asioita ei ole välttämättä tarkoitus viedä suoraan siinä muodossa käytäntöön vaan soveltaen kullekin asiakasryhmälle sopiviksi. Tämä vaatii tietysti sitä, että sulkee pois ennakkoluulot ja kohtaa asioita avoimin mielin.

Samalla kun haastaa itseään uusien asiakasryhmien parissa, syntyy väistämättäkin uusia näkökulmia ja toimintatapoja oman työn toteuttamiselle.

Muistisairaidenkin parissa voisi käyttää yhä enemmän puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä päivittäisissä toiminnoissa. Esimerkiksi ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä työskentelevillä voisi olla työnsä tukena asukkaille tuttuja kuvakortteja ja näiden avulla rakennettuja päivästruktuureja. Näin voitaisiin vahvistaa muistisairaiden osallisuutta ja toimijuutta.

Vanhustyön asiantuntijuuteni kehittyi työharjoittelussa

Tulevana vanhustyön ammattilaisena haluan edistää myös kehitysvammaisten tai muun syyn vuoksi apua ja tukeva tarvitsevien tietoutta ikääntymisestä ja muistisairauksista. Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä olen saanut tilaisuuksia tuoda vastavuoroisesti oman alan tietoutta muistisairauksista ja ikääntymisen vaikutuksista niin asiakasryhmille kuin heidän läheisilleen ja työntekijöille. Olen myös saanut jakaa omalta kentältä kokemuksia ja toimintatapoja.  

Palvelusäätiön ikäperhetoiminta on tuonut minulle oivalluksen siitä, että vammaisalallakin on mahdollisuuksia toimia iäkkäiden parissa ja kehittää heille kohdistuvia palveluita. Usein nämä kaksi asiaa nähdään eri kontekstissa, vanhustyö vs. vammaistyö, vaikka tulisi huomioida, että vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien keskuudessakin ikäännytään.

Harjoittelujakso on antanut tärkeän oivalluksen:

Vammaispalveluissa tarvitaan myös vanhustyön asiantuntijuutta. Vanhustyössä voitaisiin puolestaan soveltaa yhtä lailla vammaisalalla käytössä olevia toimintatapoja.

Jutta Sointu

Kirjoittaja Jutta Sointu opiskelee geronomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Valokuva: Elina Leinonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.