Työ yksinäisyyden vähentämiseksi on tärkeää
Ystävyyden suurlähettiläs Petri Virolainen pohtii blogissaan ystävyyttä ja yksinäisyyttä: Kuinka kuka tahansa meistä voi lisätä ystävyyttä? Mitä yritykset ja yhteisöt voivat tehdä? Tarvittaisiinko Suomeen yksinäisyysministeri? – Omien rankkojen kiusaamis- ja yksinäisyyskokemusten jälkeen työ yksinäisyyden vähentämiseksi on noussut Petrin elämäntehtäväksi.
Omat kokemukseni kouluajoilta ovat raskaat. Minua kiusattiin koulussa. Opettaja päästi minut usein välitunneille ennen muita, jotta pääsin karkuun kiusaajiani. Muuten välitunneilla lätty lätisi ja koin olevani kuin hylätty nukke. Kärsin kovin yksinäisyydestä koko alakouluaikani. Tästä syystä työ yksinäisyyden vähentämiseksi on noussut tärkeäksi elämässäni.
Minusta yksinäisyyden torjuminen ja vähentäminen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Yksinäisyys voi johtaa masennukseen, ahdistukseen ja muihin mielenterveysongelmiin. Yksinäisyys vaikuttaa kielteisesti myös itsetuntoon. Jokainen meistä tarvitsee ystävän ja ystävyyttä. Kaikki kaipaavat yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Vapaaehtoistyötä yksinäisyyden vähentämiseksi
Olen Ystävyyden suurlähettiläs, jotta kenenkään tarvitsisi olla ilman ystäviä. Olen vieraillut kymmenissä asumisyksiköissä jo usean vuoden ajan. Haaveeni toimia ystävyyden suurlähettiläänä sai alkunsa, kun sain vammaispalveluiden kautta ensimmäisen kolmipyöräisen polkupyörän vuonna 2005. Näin pääsin liikkumaan kodin ulkopuolelle ja osallistumaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä tukea tarvitseville ihmisille tarkoitettuun kerhoon. Sieltä sain ensimmäisen ystäväni.
Nykyään suunnittelen aina kesäkaudelle pitkän parin viikon pyöräreitin, ja sovin reitin varrelle ystävyysvierailuja tukea tarvitsevien ihmisten asumis- ja päivätoimintayksiköihin. Tulevalle kesälle suunnitteilla on reitti kotikaupungistani Keravalta Pohjois-Pohjanmaalle, missä pääkohde on Tukenan teemaleirit Pudasjärvellä. Talvisin teen päivisin ystävyysvierailuja. Seuraava reissuni on Tampereelle 19.2., jolloin Meidän Jameissa Tulppaanitalolla juhlitaan ystävyyttä.
Mukanani kulkee Possuklaani, joka kostuu ensisijaisesti pehmopossuista ja nykyään vähän muistakin otuksista. Jokaisella klaanin jäsenellä on oma nimi ja tehtävä. Esimerkiksi klaanin jäsen Ville Villikarju on ponteva vammaisten ihmisoikeustaistelija. Possut kulkevat mukanani isossa kassissa kolmipyöräisen fillarini korissa. Possuklaani luo rennon ilmapiirin sosiaalisille kohtaamisille ja tapahtumille, joissa tärkeää on tunne yhteenkuuluvuudesta.
Koen, että työni yksinäisyyden vähentämiseksi on parantanut omaa elämänlaatuani. Olen merkityksellinen, saan arvostusta ja kuulun porukkaan. Sekä omani että kohtaamieni ystävien hyvinvointi on lisääntynyt.
Millainen on hyvä ystävä?
Kunnioitus toista kohtaan on tärkein piirre ystävyydessä.
- ymmärtää, että jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa
- hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä yritä muuttaa minua
- kuuntelee ja osoittaa kiinnostusta minun elämääni
- tukee vaikeina aikoina ja juhlii onnistumisia kanssani
- on luotettava ja rehellinen
- jakaa ilot ja surut
- tuo hymyn kasvoilleni ja jakaa naurun hetkiä
Yksinäisyys koskettaa kipeästi
kehitysvammaisia ihmisiä
Tukea tarvitseviin ihmisiin yksinäisyys vaikuttaa erityisen voimakkaasti, ja kohtaamme monenlaisia haasteita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden alueilla. Kehitysvammaisten ihmisten joukossa yksinäisyys on yleistä, koska kohtaamme ennakkoluuloja, syrjintää, häpeää ja esteitä, jotka voivat vaikeuttaa sosiaalista osallistumista. Osalla meistä on vaikeuksia muodostaa ystävyyssuhteita ja osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Ympäristön asenteet ja tiedon puute johtavat usein sosiaaliseen eristäytymiseen.
Monilla asumisyksiköissä asuvilla ei juuri ole yksikön ulkopuolisia ystäviä. Osittain tämä johtuu siitä, että heillä on vähemmän mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin ja muihin toimintoihin. Monen apuvälineitä käyttävän ja olemuskielisen henkilön luona ei käy kukaan, varsinkaan jos omaisia ei enää ole elossa. Jotkut liikkumisen apuvälineitä käyttävät kohtaavat fyysisiä itsenäisen liikkumisen esteitä. Myös vaikeudet kommunikoinnissa ja viestinnässä voivat vaikuttaa kykyyn muodostaa ja ylläpitää ystävyyssuhteita.
Itselleni pahinta yksinäisyys oli kouluvuosina. Toiset lähtivät koulun jälkeen kavereiden kanssa hengailemaan, ja itse olin täysin ulkopuolinen. Kiusaamisen seurauksena minulla oli läpipääsemätön muuri ympärillä ja heikko itsetunto. En rohjennut lähteä mihinkään yhteisölliseen harrastukseen. Olisin tarvinnut kouluvuosina sellaista tukipalvelua, jolla luoda luontevasti ystävyyssuhteita muiden kanssa.
Minulle yksinäisyys tarkoitti sitä, ettei tuntenut kuuluvansa mihinkään eikä kelvannut kenellekään. Yksinäisyyden tunne on erillisyyttä toisista ihmisistä ja kokemus, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa tuntemuksia ja ajatuksia omasta elämästään.
Kuinka kuka tahansa meistä voi lisätä ystävyyttä?
Yksinäisyyden vähentäminen on yhteinen asia, ja jokainen meistä voi tehdä jotain:
- Ole avoin erilaisille ihmisille ja vältä ennakkoluuloja.
- Kunnioita monimuotoisuutta ja ymmärrä, että jokaisella on oma tarinansa.
- Ole tietoinen ympärilläsi olevista ihmisistä ja avoin uusille kohtaamisille.
- Pienet eleet, kuten hymy ja tervehtiminen, voivat luoda positiivisen ilmapiirin.
- Kuka tahansa voi kysyä esimerkiksi naapuriltaan: Mitä kuuluu?
- Pidä yhteyttä ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.
- Pienet viestit tai puhelut voivat olla merkityksellisiä.
- Tarjoa yksinäiseksi olonsa tuntevalle tukea ja osoita, että välität.
- Voit toimia myös ystävävälityksen vapaaehtoisena.
- Arjen pienet teot ovat isoja tekoja yksinäisyyden vähentämisessä.
Yritykset ja yhteisöt voivat vähentää yksinäisyyttä
Yritykset ja yhteisöt voisivat ottaa aktiivisen roolin yksinäisyyden vähentämisessä luomalla yhteenkuuluvuutta edistäviä ympäristöjä ja vahvistamalla kohtaamiskulttuuria. Ystävyyttä voidaan lisätä järjestämällä yhteisöllisiä tapahtumia, jotka tuovat ihmisiä yhteen ja tarjoavat mahdollisuuksia uusille ystävyyssuhteille.
Olisi mahtavaa, jos jokainen yritys ja yhteisö sisällyttäisi omiin vastuullisuusohjelmiin toimenpiteet yksinäisyyden vähentämiseksi. Yhtenä toimenpiteenä voisi olla mahdollistaa vapaaehtoistyö työntekijöille, esimerkiksi 2-8 tuntia kuukaudessa. Näin yritykset ja yhteisöt olisivat konkreettisesti mukana yksinäisyyttä vähentävässä työssä. Ne voisivat osallistua myös sosiaalisen tapahtuman tai harrastusryhmän järjestämiseen yhdessä kolmannen sektorin toimijan kanssa.
Yksinäisyyden vähentäminen ja ystävyyden lisääminen yrityksissä ja yhteisöissä vaatii avoimuutta, aktiivisuutta ja yhteistyötä. Yhteistyöllä voidaan vähentää syrjintää ja ennakkoluuloja.
Ystävyyden lähettiläänä olen iloinnut, kun Villiklubit matalan kynnyksen kohtaamispaikoina ovat levinneet eri kaupunkeihin. Ne toteutuvat yhteistyössä paikallisten yritysten, järjestötoimijoiden ja vapaaehtoisten voimin. Villiklubin toteutus on hyvä yhteistyökäytäntö ystävyyden edistämiseksi.
Tarvittaisiin yksinäisyysministerin pesti
Ajatus yksinäisyysministerin pestistä on mielenkiintoinen ja herättää keskustelua siitä, miten yhteiskunta voisi paremmin vastata yksinäisyyden haasteisiin. Tällainen ministeri tarvitaan ehdottomasti, koska yksinäisyys on liian monen seuralainen.
Ministerin tehtävänä voisi olla koordinoida ja edistää toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään yksinäisyyttä eri väestöryhmissä. Ministerin tulee toimia yhteistyössä monien tahojen kanssa ja edistää tukipalveluita, kuten yhteisökeskuksia, tukiryhmiä, neuvontapalveluita, kehityshankkeita ja muita resursseja, jotka voivat auttaa yksinäisiä ihmisiä.
Suomi tarvitsee valtakunnalliset suositukset lasten, nuorten, aikuisten ja ikääntyneiden yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksinäisyysministerin tehtävänä olisi varmistaa, että valtion budjetista ohjattaisiin varoja yksinäisyyttä vähentäviin toimiin, joilla samalla vähennettäisiin muun muassa erikoissairaanhoidon kustannuksia. Yksinäisyyden torjuminen vaatii kuitenkin laajempaa yhteiskunnallista osallistumista. Yhteisöt, yritykset, järjestöt ja yksittäiset ihmiset voivat kaikki tehdä osansa yksinäisyyden vähentämiseksi.
Hyvää elämää ei voi elää yksinäisenä.
Kirjoittaja Petri Virolainen on yksi kokemusasiantuntijaryhmämme aktiivisista jäsenistä.
