Oma ovi – oven takana oma koti

Omalla ovella on meille kaikille suuri merkitys. Sen takana on paikka, joka antaa yksityisyyden ja oman rauhan. Koti.

Huone, ryhmäkoti, kerrostalo, omakotitalo, rivitalo, tukiasunto, omistusasunto, asuinryhmä, asuntola tai lapsuudenkoti. Näille kaikille on yhteistä, että niihin mennään sisään ovesta.

Kehitysvammaiset ihmiset asuvat jossain yllä listatuista asumismuodoista. Me vanhemmat vaikutamme yleensä suuresti siihen, missä lapsemme asuvat.

Lain mukaan kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus valita itse, miten, missä ja kenen kanssa asuu. Hyvin monet eivät osaa tehdä valintaa itse, joten usein valinnan tekee joku heidän kanssaan tai jopa heidän puolestaan.

Oma ovi koetaan usein oman kodin symbolina. Jollei sitä ole, koti ei ole koti. Aikoinaan kehitysvammaiset asuivat laitoksissa, joissa oli suuria monen hengen saleja. Niissä ei ollut lainkaan yksityisyyttä. Ne eivät olleet koteja, ne olivat laitoksia. Onneksi ne ajat ovat menneet.

Jollekulle oma ovi täyttää kodin tunnusmerkit vain, jos se sijaitsee kaukana muista kehitysvammaisista ihmisistä. Siihen on perustelunsa.

Jollekulle kehitysvammaisen ihmisen koti taas on asuntola-niminen paikka. Minun mielestäni se merkitsee tilapäistä, esimerkiksi opiskeluajan kotia. Ymmärrämme nimet eri tavoin.

Oman oven sijainti missä tahansa alussa luetellussa paikassa merkitsee kehitysvammaiselle asukkaalle useimmiten tyytyväistä ja hyvää asumista. Usein me vanhemmat olemme melko kriittisiä. Arvotamme asioita omien tavoitteidemme mukaan, vaikka lapsemme olisi tyytyväinen kotiinsa ja sen palveluihin. Seinänaapurin kanssa ei ehkä olla ylimpiä ystäviä, eikä itse ole voinut valita häntä naapuriksi. Mutta eihän me tavitsetkaan päästä valitsemaan naapureitamme emmekä aina ystävysty heidän kanssaan.

Asuttaessa ryhmämuotoisesti oman kotioven avaaminen tarjoaa asukkaille mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin. Vanhemmat pitävät sitä erityisen tärkeänä, koska niin monet kehitysvammaiset ihmiset ovat yksinäisiä. Oven avaamalla pääsee myös hakemaan apua ja turvaa, kun niitä tarvitaan. Jos taas haluaa olla yksikseen, sekin on mahdollista: pidetään vain kotiovi kiinni.

Palvelusäätiön asumisyksiköt tarjoavat asukkaille sopivia asumismahdollisuuksia – ne sisältävät yksityisyyden, sosiaalisuuden ja turvallisuuden. Hyvä malli.

Sari Sepponen

Lue lisää!
Ryhmämuotoiset KVPS-kodit
Tukiasunnot

Kirjoittaja Sari Sepponen on ollut Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hallituksen jäsen vuosina 2016–2021. Hän on Kehitysvammatuki 57 ry:n puheenjohtaja.

Valokuva: KVPS-koti Kesäheinä / Elina Leinonen