Muistoja ja uusia unelmia – mitä kaikkea voikaan kokea yhdessä vapaa-ajan avustajan kanssa!

Kari Antinoja (32) esittelee Johanna Huhtalan avustajana ja ystävänä. Johanna on työskennellyt Karin henkilökohtaisena vapaa-ajan avustajana jo yli kymmenen vuoden ajan. Suhde on molemmille hyvin merkityksellinen. Tämän blogin Kari kirjoitti Johannan avustuksella.

Me ollaan

Minä olen Kari Antinoja ja sinä olet Johanna Huhtala. Olet avustajani ja hyvä ystävä.

Lapsena isä ja äiti piti minua sylissä. Päiväkodissa minulla oli ankka, Alfred J. Kwak, jota lapset repivät ja se piti heittää roskikseen. Käytiin sinun kanssa katsomassa, olisiko päiväkodissa vielä samoja piirrettyjä, mutta ei ollut. En mene enää päiväkotiin, olen jo kasvanut isoksi.

Oksakujalle muutin ajat sitten. Oksakuja on kiva paikka. Oksakujalta minulta puuttuu matto. Se on heitetty roskiin. Siinä oli sahanpurua. Pitää ostaa uusi matto, sinulle ei varmaan ensi viikolla kävisi? Mennäänkö maanantaina?

Bovallius-koulussa sinulla oli se musta kamera, jolla tein esityksiä. Siirsin esitykset koneeseen. Tein esityksiä itsestäni. Bovallius-kouluun en mene enää. Tavattiin siellä. Koulussa tutustuin Annikkaankin. Oltiin myös siellä nyrkkeilysalilla. Nyrkkeiltiin yhdessä. Yritin nostaa sinua ilmaan, mutta sinä olet painava.

Olen ollut töissä Savosetissa ja Katajamäellä. Savosetista sain potkut… tai ehkä lähdin itse pois. Savosetissa tein metallihommia satoja vuosia. Puristuskonettakin käytin.

Reissuja

Sinun kanssa ollaan oltu Puuhamaassa. Voitaisiin mennä sinne taas. Matti voisi tulla mukaan. Starttasin höyrylaivan käyntiin. Formula-autojakin ajoin.

Ulkomaassakin ollaan käyty. Pelejä olisi pitänyt saada pelata siellä Kööpenhaminan Tivolissa enemmän. Nyt ei päästä ulkomaille, koska Ukrainassa on sota. Äiti on kieltänyt.

Sitten oltiin siellä Lapissa. Et oikein osannut käyttäytyä lentokoneessa. Sinua nauratti, kun kerroin joulupukille. Siellä oli se iso veturi, josta minä hyppäsin. Onneksi oli pehmeä lasku. Alla oli lunta. Lapissa näimme joulupukin ja kysyin, tunnetko sinä minun isäni. Ei hän tuntenut. Minkä tähden hän ei tunne minun isääni? Ehkä kun se asuu Lapissa ja me asutaan Mikkelissä.

Oltiin helikopterissa ja minä kopsautin pääni. Mitä tapahtui Kari? Minä nousin kyytiin ja kopsautin pääni. Sanoit, että onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut, muuten olisimme joutuneet sairaalaan. Isä ja äiti olisi tullut katsomaan. Onneksi heillä on auto. Sinäkin olit sairaalassa. Mikkelin lentotapahtuman helikopterilento oli kiva. Seuraavaksi emme mene kopterin kyytiin vaan siihen toiseen koneeseen.

Unelmia

Haluaisin mennä lentosimulaattoriin Helsinkiin. Jonkun pitää ensin opettaa minua. Tiedätkö sinä kuka minua opettaa? Sinä tulet kyytiin. Samalla reissulla voitaisiin käydä taas siellä karkkitehtaalla. Mutta tällä kertaa meillä ei ole asuntoautoa. Vai nukuttaisiinko taas asuntovaunussa? Voitaisiin ostaa Annikkalle tuliaisia Fazerin karkkitehtaalta ja siellä voin maistella herkkuja.

Pyramidimaahan aavikolle haluaisin, mutta se on kaukana. Sinä olet käynyt. Miksi et ottanut Kari Antinojaa mukaan, minäkin olisin tullut! Sinne tarvitsee passin.

Muistatko kun oltiin Muumi-Naantalissa? Sinne on pitkä matka. Mikä ettei sinnekin uudestaan. Junalla voitaisiin mennä. Autat minua kiipeämään oikeaan junaan. Ilman voin eksyä. Sinä huusit Naantalissa ”Tänne päin!”

Kirjoittaja Kari Antinoja on nuori mies Mikkelistä. Johanna Huhtala työskentelee hänen henkilökohtaisena vapaa-ajan avustajanaan.