Siirry sisältöön

Miksi perhe putoaa palveluverkosta?

Miksi perheet putoavat palveluverkosta? Maisa Kosola kertoo kolmen blogin sarjassaan selvityksestä, jota varten kuulimme Edelläkävijät-toiminnassa mukana olleita perheitä ja työntekijöitä. Syitä palveluverkosta tippumiselle on monia. Maisa pureutuu ensimmäisessä kirjoituksessaan näistä yleisimpiin.

Edelläkävijät-toimintamme tukee erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä ja heidän perheitään vaikeassa elämäntilanteessa. Teimme viime vuonna selvityksen siitä, miksi perheet putoavat palveluverkosta. Syitä palveluverkosta tippumisella on monia ja pureudun kirjoituksessani näistä yleisimpiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että perheiden tilanteet ovat usein monitahoisia ja saman perheen kohdalle on voinut sattua useampikin syy.

Yksi isoimmista syistä on palvelujen heikko integraatio. Palveluista päättävät työntekijät katsovat perheen tilannetta oman toimialansa näkökulmasta ja omien kriteereidensä kautta, mutta eri sektorit eivät kommunikoi keskenään. Näin ollen toinen työntekijä voi nähdä perheen palveluiden tarpeen, mutta taas toisen luona kriteerit eivät täyty, jolloin palvelua ei saa.

Jotta tieto kulkisi palveluista toiseen, on perheiden kannettava tästä kokonaisvastuu. Arjen ollessa kuormittavaa, ei ole ihme, ettei perhe pysty tällaista vastuuta kantamaan.

Maisa Kosola

On myös perheen itsensä varassa, että heillä on kokonaiskäsitys omasta tilanteestaan, oikeuksistaan eri palveluihin sekä nykyisten palveluiden muodostamasta kokonaisuudesta. Tällaiset tilanteet voitaisiin ratkaista moniammatillisella yhteistyöllä digiteknologiaa hyödyntäen, esimerkiksi perhettä koskevat olennaiset tiedot olisivat saatavilla sähköisesti eri sektoreiden työntekijöillä.

Palveluverkostosta voi tippua myös siksi, että perhe on saanut palvelun, mutta se ei vastaa tarpeeseen. Hyödytöntä palvelua kun ei kannata käyttää. Palvelujen hakeminen eri paikoista vie yleensä niin paljon aikaa ja voimia, että perhe saattaa jossain vaiheessa luopua niiden hakemisesta.

Arjen ollessa haastavaa, voi hakulomakkeiden täyttäminen olla ylivoimaista, koska tämä täytyy tehdä ehkä tinkien omasta unesta.

Perhe on voinut jäädä palvelujen ulkopuolelle siitäkin huolimatta, että heillä on olemassa kontakteja sosiaali- ja terveysalan työntekijöihin. Näin voi tapahtua erityisesti silloin, kun lapsen vamma tai sairaus on harvinainen tai muusta syystä vaikea diagnosoida. Tilanne on sitä haastavampi, mitä harvinaisemmasta vammasta tai sairaudesta on kyse. Haastavaksi tilanteen tekee myös se, jos diagnooseja on useita tai lapsen tuen tarve ei ole riittävä diagnoosin saamiseksi.

Joillekin perheille diagnoosin saaminen on helpotus, mutta heidät voi yllättää se, että palveluita ei kuitenkaan saa. Perheet tarvitsisivat tietoa sairaudesta tai vammasta, sen vaikutuksesta arkeen ja elämään.

Perheet tarvitsisivat tietoa olemassa olevista palveluista, oikeudesta palveluihin sekä siitä, kuinka niitä haetaan.

Monesti palvelujen tarve muuttuu lapsen kasvaessa. Palvelu, joka toimi taaperoiässä, ei todennäköisesti toimi enää teini- tai aikuisiässä. Palvelujen muuttuva tarve jää perheen vastuulle ja heidän aktiivisuutensa varaan. Voi olla, että osa perheistä ei jaksa enää lähteä etsimään uutta palvelua tai sitä koskevaa tietoa voi olla vaikea löytää, jolloin aiottu hakemus jääkin tekemättä.

Heikommassa asemassa olevat perheet, jotka eivät jaksa itse etsiä ja hakea palveluita, jäävät oman onnensa nojaan.

Palvelujen ulkopuolelle jääminen on kokemus siitä, että jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Se aiheuttaa yksinäisyyttä ja osattomuutta, haittaa toimintakykyä sekä uhkaa hyvinvointia ja terveyttä.

Väliinputoajaperheet tarvitsevat paitsi heille kuuluvat palvelut myös muuta voimaannuttavaa tukea. Kun perheillä on riittävästi voimia ja jaksamista, ne pystyvät kokemaan, että tilanne on omassa hallinnassa.

Uusia hyvinvointialueita rakennettaessa olisi todella tärkeää ottaa huomioon näiden väliinputoajaperheiden kokemukset ja syyt miksi näin on käynyt. Tällöin perheet eivät pääsisi palveluverkon läpi eivätkä ongelmat alkaisi kasaantua isoksi, selvittämättömäksi vyyhdiksi. Perheen kokonaistilanteen huomioimalla voitaisiin myös välttyä monilta muilta haasteilta. Tukea arvioitaessa olisi hyvä ottaa huomioon myös vanhempien jaksaminen ja sisarusten tilanne.

Vaikka perheelle ei olisikaan tarjota mitään palveluita, työntekijän aidolla kohtaamisella ja kuulemisella voi olla ratkaiseva merkitys perheen elämässä.

Tilanne voi olla voimauttava kokemus, joka antaa jaksamista jatkaa palveluiden hakemista.


Kirjoittaja Maisa Kosola työskentelee projektipäällikkönä Edelläkävijät-toiminnassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.