Siirry sisältöön

Mietteitäni muuttovalmennuksen verkkokurssista

Sosionomiopiskelijamme Minna Öhrling oli mukana muuttovalmennuksen verkkokurssillamme. Minna kertoo blogissaan omista ja haastattelemansa nuoren kokemuksista. Minnan mielestä oli antoisaa kohdata erilaisia ihmisiä. Kurssilla hienoa oli ihana yhteishenki!

Opintoihini liittyen pääsin mukaan Kehitysvammaisten Palvelusäätiön muuttovalmennuksen verkkokurssille. Tähän kirjoitukseen haastattelin yhtä kurssille osallistunutta nuorta ja hänen tukihenkilöään. He haluavat pysyä nimettöminä. Nuorella on takanaan asumiskokeiluja, ja hänellä on toiveena muuttaa ryhmämuotoiseen asumiseen.

Muuttovalmennuksen verkkokurssi oli tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville, kotoa muuttamista miettiville nuorille ja heidän läheisilleen. Kurssi koostui kolmesta yhteisestä etätapaamisesta, joissa oli nuorille ja läheisille omat osionsa. Lisäksi halutessaan oli mahdollista sopia neljäs yksityinen tapaaminen.

Nuorten kanssa käsiteltiin asioita, joita muuttamisessa täytyy ottaa huomioon, ja mietittiin erilaisten taitojen harjoittelemista. Läheisten kanssa taas käsiteltiin tunteita, joita oman erityistä tukea tarvitsevan lapsen itsenäistyminen herättää. Nuorilla oli jokaiselle tapaamiselle jokin tehtävä, esimerkiksi oman elämänpolun kartoittaminen tai arkeen liittyvän askareen harjoitteleminen.

Opiskelijana sain todella paljon tietoa erilaisista kehitysvammaisille ihmisille tarjotuista asumispalveluista ja -mahdollisuuksista. Tärkein anti oli kuitenkin erilaisten ihmisten kohtaaminen.

Minusta oli hienoa, että osallistujille kerrottiin jokaisen oikeudesta asua juuri niin kuin itse haluaa. Jokaisella kurssin osallistujalla oli erilainen tilanne muuttamisen suhteen. Mielestäni tämä toi erittäin hyvin esille sen, että vammaiset ihmiset ovat yksilöitä ja meidän pitäisi aina nähdä ihminen vamman takana.

Mielestäni muuttovalmennuksen verkkokurssi oli onnistunut kokonaisuus. Samaa mieltä oli haastattelemani nuori ja hänen tukihenkilönsä. Mietimme nuoren ja hänen tukihenkilönsä kanssa kurssin antia. Nuori kertoi, että tapaamiset jännittävät häntä. Syynä oli lähinnä se, että tapaamiset olivat verkossa, jolloin voi esiintyä teknisiä ongelmia. Uskon vakaasti, että korona-aikana olemme kaikki joutuneet jännittämään samaa asiaa. Totesimme, että livenä tapaaminen olisi ollut mukavampaa, mutta etänäkin kurssi oli oikein onnistunut. Livenä tapaamisissa olisi pystynyt ehkä hieman paremmin tutustumaan muihin osallistujiin.

Vertaistuki ja kurssilla esitetyt videot, joissa omaan kotiin muuttaneet nuoret kertoivat omista kokemuksistaan, olivat jääneet kurssista nuorelle erityisesti mieleen ja ne olivat olleet mieluisia. Minäkin pidin paljon niistä. Nuoren tukihenkilö toi esille, että hänkin piti kurssilla esitettyjä videoita hyödyllisinä.

Minusta oli hienoa, että kurssilla oli tosi ihana yhteishenki. Jokainen nuori oli erilaisessa tilanteessa, ja kaikkia kuunneltiin ja tsempattiin.

Kurssiin liittyi myös tehtäviä, joista itsetuntemukseen, omiin toiveisiin ja vahvuuksiin liittyvät tehtävät nuori koki haastaviksi. Joukossa oli toki myös konkreettisempia tehtäviä, jotka nuori koki mielekkäämpinä ja helpompina.

Tukihenkilö toi myös esille sen, että omat osiot nuorille ja läheisille olivat hyvä juttu sekä läheisten että nuorten kannalta. Olen aivan samaa mieltä. Oli todella hienoa, että läheisetkin oli otettu huomioon ja heidät huomattiin.  Myös nuoret tuntuivat nauttivan siitä, että heillä oli oma osuus, jossa heitä kuunneltiin kaikessa rauhassa.



Kirjoittaja Minna Öhrling opiskelee sosionomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän oli harjoittelijana Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä osana vammaistyön valinnaisia opintojaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on nyt Tukena-säätiö
Uudet yhteiset Tukenan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.tukena.fi
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on nyt Tukena-säätiö
Uudet yhteiset Tukenan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.tukena.fi