Jokaisella on oikeus hyvään vanhuuteen
Iäkkäät tukea tarvitsevat ihmiset tulee huomioida palveluissa nykyistä yksilöllisemmin. Myös heillä on oikeus täyteen, omannäköiseen vanhuuteen. Asiantuntijamme Marjo Rikkinen ja Tomi Sillanpää toivovat yhä laajempaa keskustelua tukea tarvitsevien ikääntyneiden palveluista ja oikeuksista. Haastattelu julkaistiin tuoreessa Tukiviestissä 03/2023.
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvat: Laura Vesa
Tilastotieto on suorastaan hätkähdyttävä. Kehitysvammaisten ihmisten keskimääräinen eliniänodote on noussut Suomessa muutamassa vuosikymmenessä peräti noin 30 vuotta. Myös koko väestön eliniänodote on samassa ajassa kasvanut, mutta tahti on ollut huomattavasti maltillisempi.
On arvioitu, että kehitystä selittää ennen kaikkea fyysisten sairauksien yhä tehokkaampi tutkiminen ja hoitaminen myös tukea tarvitsevilla ihmisillä.
”Asiahan on valtavan positiivinen. Samalla osaksi yhteiskuntaa ja palveluiden käyttäjiksi on tullut uusi merkittävä ryhmä: iäkkäät kehitysvammaiset ihmiset”, asiantuntijat Marjo Rikkinen ja Tomi Sillanpää Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä sanovat.
Heidän mukaansa suomalainen yhteiskunta ja palvelujärjestelmä eivät ole vielä ennättäneet kunnolla mukaan muutokseen.
”Epätietoisuutta on tukea tarvitseville ihmisillä itselläänkin. Moni heistä miettii, olenko minä jo ikääntynyt tai milloin se vanhuus oikein alkaa”, Marjo Rikkinen sanoo.
Hänen mukaansa vastaus kysymykseen ei ole aivan yksioikoinen. Osalla tukea tarvitsevista ihmisistä ikääntymisen mukanaan tuomat toimintakyvyn muutokset alkavat keskimääräistä aikaisemmin ja voivat olla toisinaan hyvinkin nopeita. Esimeriksi melko varhain puhjenneet muistisairaudet ovat yleisiä ihmisillä, joilla on Downin oireyhtymä.
”Ikääntymiseen liittyvät kysymykset voivat siis hyvinkin tulla tukeva tarvitsevilla ihmisillä vastaan heti 40 ikävuoden jälkeen – tai sitten paljon myöhemmin. Tämä on täysin yksilöllistä. Mutta ihan jokaisella tulee olla mahdollisuus täyteen elämään tässä niin kutsutussa kolmannessa iässä, milloinpa se sitten alkaakaan”, Marjo Rikkinen toteaa.
Valmistelematta eläkkeelle
Moni ikääntyvä tukea tarvitseva ihminen on kokenut epämieluisan yllätyksen, kun tuttu työ- tai päivätoiminta on katkennut kuin veitsellä leikaten tietyn iän tultua täyteen.
”Käytännöt vaihtelevat kovasti alueittain tai jopa yksiköittäin. Jossakin rajana on tiukasti 65 vuotta. Mutta toisaalta on paikkoja, joissa toimintaan voi osallistua niin pitkään kuin itse haluaa”, Tomi Sillanpää kertoo.
Ikävimmissä KVPS:n asiantuntijoiden kuulemissa esimerkeissä ihmistä ei ole valmisteltu mitenkään valtavaan elämänmuutokseen.
”Yhtenä päivänä on vain juotu eläkekahvit ja kerrottu, että huomisesta lähtien et voi enää tulla tänne. Ero on usein valtava verrattuna siihen, millä tavoin meidän vammattomien ihmisten eläköitymistä pedataan ja suunnitellaan”, Marjo Rikkinen sanoo.
Moni putoaa täysin tyhjän päälle, sillä eläkkeelle siirtyneiden tukea tarvitsevien ihmisten omaa toimintaa on tarjolla vain paikoittain.
”Toivottavaa olisi, että tukea tarvitsevat ihmiset pääsisivät mukaan samoihin kuntien ja hyvinvointialueiden palveluihin kuin muutkin ikääntyneet”, Marjo Rikkinen sanoo.
Henkilökunnalla ei resursseja
Äkillisen eläkkeelle siirtymisen seuraukset voivat olla karuja tukea tarvitsevan ihmisen elämässä. Fyysisesti hyväkuntoisenkin kuusikymppisen elämä saattaa aivan yhtäkkiä kapeutua asumisyksikön tai oman kodin seinien sisälle.
Asumispalveluissa henkilökunnalla ei usein ole resursseja mahdollistaa eläköityneelle asukkaalle mieluisia päiväajan menoja kodin ulkopuolella. Silti myöskään henkilökohtaista apua ei välttämättä myönnetä aiempaa enempää.
”Pahimmillaan elämästä voi muodostua odottelua ruokailusta seuraavaan. Ja kuitenkin ihmisellä voisi olla vielä paljon energiaa ja annettavaa vaikkapa vapaaehtoistoimintaan”, Tomi Sillanpää huomauttaa.
Eläköityminen on monesti kriisi myös heille, joilla ei ole tuen tarvetta. Usein heillä on kuitenkin enemmän verkostoja, joihin tukeutua työelämän päättyessä: ystäväporukoita, harrastusyhteisöjä ja niin edelleen.
Luopumista läheisistä
Ikääntyminen merkitsee väistämättä myös luopumista edeltäviin sukupolviin kuuluneista tärkeistä ihmisistä.
”Omat vanhemmat ovat monen tukea tarvitsevan aikuisen elämässä keskeinen tuki, mikä on tietysti hieno voimavara. Osa myös asuu edelleen aikuisena lapsuudenkodissaan. Vanhemman kuolema on iso menetys jokaiselle, mutta tukea tarvitsevan ihmisen arjesta voi vanhemman mukana kadota erityisen iso pala”, Marjo Rikkinen sanoo.
Hänen mukaansa palveluissa ei aina osata huomioida tukea tarvitsevan ihmisen menetyksiä ja surua. ”Läheisen hautajaisiin ei välttämättä pääse. Ja olemme kuulleet jopa tapauksista, joissa ihmiseltä on päätetty salata oman äidin kuolema. He eivät siis saa mahdollisuutta surra.”
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on laatinut kuvalliset Surun äärellä -keskustelukortit, jotka on suunniteltu läheisen kuoleman aiheuttaman surun käsittelemisen tueksi. Niitä voi tilata KVPS:n verkkosivuilta.
Marjo Rikkinen sanoo.
Oikeus omiin valintoihin
Miten ikääntyvien tukea tarvitsevien tarpeet voitaisiin sitten huomioida yhä paremmin? Marjo Rikkisen ja Tomi Sillanpään mukaan palveluiden yksityiskohtia tärkeämpää on mieltää kaikkien oikeus omannäköiseen, hyvään vanhuuteen.
”Se on jokaisella erilainen. Joku haluaakin jo rauhoittua kotiin hoitamaan kissaa. Toisella taas on samassa iässä vielä intoa uusiin harrastuksiin ja vapaaehtoistoimintaan”, Tomi Sillanpää sanoo.
Avainsanoja ovatkin yksilöllisyys ja joustavuus. Jokainen ikääntynyt tukea tarvitseva ihminen tulisi nähdä palveluissakin omana ainutkertaisena itsenään.
Ikääntyviä itseään Marjo Rikkinen ja Tomi Sillanpää kannustavat sopivaan itsekkyyteen. Moni on tottunut tyytymään siihen, mitä ulkoa on päätetty antaa.
”Te ansaitsette kunnioitusta – kuten tietysti jokainen ikäihminen. Pitkä elämä ja sen antama kokemus ovat upeita asioita. Nyt viimeistään teillä on oikeus omiin valintoihin.”
Haastaa ammattilaiset
Iäkkäiden tukea tarvitsevien kasvava joukko haastaa myös vammaisalan ammattilaiset kehittämään osaamistaan. Tulevaisuudessa asumispalveluiden asiakkaina on yhä enemmän yhä iäkkäämpiä ihmisiä.
Palveluissa on tärkeää osata tunnistaa muun muassa muistisairauksia, masennusta sekä iän myötä yleistyviä fyysisiä sairauksia. Ihminen voi tarvita kommunikoimiseen aiempaa enempää tukea, kun näkö ja kuulo heikkenevät.
Alan koulutukseen kohdistuukin uudenlaisia tarpeita.
”Lopulta eteen tulee esimerkiksi kysymys siitä, saako ihminen elää omassa kodissaan kuolemaansa saakka. Nämä ovat isoja asioita, joista ei toistaiseksi ole juuri puhuttu. Jotta oikeus kuolla kotona toteutuisi, saattohoidon tulee tapahtua asumispalveluissa”, Marjo Rikkinen sanoo.
Tukea ikääntyville ja läheisille
Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ikäperhetoiminta rohkaise tukea tarvitsevia aikuisia ja heidän läheisiään pohtimaan itsenäistymistä, ikääntymistä ja perheen tulevaisuutta.
Toiminnassa etsitään ratkaisuja itsenäistymiseen yhdessä perheen itsensä, vertaisten ja ammattilaisten kanssa. Ratkaisuja voivat olla esimerkiksi uudenlainen päiväaikainen toiminta, avustajan saaminen tai vaikkapa muutto omaan kotiin. Ikäperhetoiminta tarjoaa Ikäännynkö minäkin? -verkkovalmennuksia ja Seniorit verkossa -tapaamisia.
Mie tahon täyttä elämää! -hanke jakaa tietoa ikääntymisen vaikutuksista tukea tarvitseville ihmisille. Hanke toimii Pohjois-Karjalan alueella.
Surun äärellä -keskustelukortit on suunniteltu avuksi surun kohtaamiseen ja käsittelemiseen.
Tutustu ja lue lisää!
Ikäperhetoiminta
Surun äärellä -keskustelukortit
Mie tahon täyttä elämää! -hanke
LISÄTIETOJA ANTAVAT
