Iloiset terveiset kesän teemaleireiltä!

Viimeinen kesäni ennen syksyllä alkavia sairaanhoitajaopintoja sai mukavan käänteen, kun pääsin Kehitysvammaisten Palvelusäätiön teemaleireille vastaavaksi ohjaajaksi. Leireillä työskentely oli jo pitkään ollut mielessäni. Muistan, kuinka minulle lapsena leirit olivat tärkeä osa kesää. Paikan saadessani iloitsin, että nyt pääsisin mahdollistamaan samaa meidänkin leiriläisillemme!

Olen koulutukseltani lähihoitaja ja olen työskennellyt muutaman vuoden kehitysvammaisten ihmisten kanssa asumisen ja päivätoiminnan puolella. Aiemman työkokemukseni vuoksi työ kehitysvammaisten parissa ei ollut itselleni uutta, ja esimerkiksi hoidolliset toimenpiteet olivat jo hallussa. Osa työntekijöistä työskenteli ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten parissa, mutta oli ilo nähdä, kuinka lahjakkaita kaikki ohjaajat olivat.

Molemmilla leireillämme oli myös kaksi 16- ja 18-vuotiasta nuorta avustajina. Heistä olisin hyvinkin voinut luulla, että he olivat konkareita alalla! On tärkeää, että nuorille annetaan mahdollisuuksia tutustua työelämään ja samalla tehdään sosiaali- ja terveysalaa tutuksi. Tähän tarkoitukseen teemaleirit ovat mielestäni täydellinen paikka. Mahtavaa, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiö tarttui tähän!

Oli yllättävää, kuinka nopeasti ja luontevasti yhteinen sävel leiriläisten ja työntekijöiden kanssa löytyi, heti ensimmäisestä päivästä lähtien!

Alkujännitystä oli luultavasti enemmän työntekijöillä kuin leiriläisillä, mutta kummallakin viikolla leiriläisten rento asenne tarttui pian kaikkiin!

Työskentelin Musaa ja mustaamakkaraa -päiväleirillä Tampereella Weturin päivätoimintakeskuksessa sekä Eväitä elämään -leirillä Ylöjärvellä Koivupuiston leirikeskuksessa. Musaa ja mustamakkaraa oli ensimmäinen Kehitysvammaisten Palvelusäätiön järjestämä päiväleiri, ja Tukena Weturin päivätoiminnan tilat olivat ensimmäistä kertaa leirikäytössä.

Kummallakin leirillä teemaohjaaja oli luonut päiväohjelmalle pohjan, jota kuitenkin oli helppo muokata leiriläisten toiveiden mukaan.

Leiriläisten toiveiden kuunteleminen mahdollisti heidän näköisensä leirit, mikä oli hienoa ja tärkeää!

Musaa ja mustaamakkaraa -leiri sisälsi nimensä mukaan musiikkia ja mustaamakkaraa. Tukena Weturin tilat sijaitsevat Tammelantorin lähellä, joten pääsimme useamman kerran hakemaan herkut suoraan torilta, juuri kuten tamperelaisena kuuluukin! Musiikin kuuntelu ja itse musisointi kuuluivat päivittäin ohjelmaan. Leiriläisemme olivat mielettömiä soittotaitureita ja musiikkitietäjiä. Pääsimme myös nauttimaan livemusiikista, kun yhdenvertaisen taiteen oppilaitos Vimmartista tuli Armottomat-bändi pitämään meille keikan.

Eväitä elämään -leirillä pääsimme nauttimaan pelailuista, hemmotteluhetkistä, uimisesta ja muurinpohjaletuista lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Leirillä oli mukana myös ystävyyden suurlähettiläs Petri Virolainen possuklaaneineen ja pääsimme juhlistamaan kahden possun 6-vuotishääpäivää.

Tärkeintä kuitenkin oli yhdessäolo ja hauskanpito!

Yksi suurimpia syitä, miksi viihdyn työssä kehitysvammaisten parissa, on välitön palaute ja aidot tunteet. Onnellisuus, hauskuus, riemu, toki myös harmitus, ärsyyntyminen ja suru – kaikki tunteet tulevat aidosti esille. Se, että pääsee luomaan toiselle mielekästä tekemistä, uusia kokemuksia, ihmissuhteita ja hyviä muistoja, on hyvä muistutus siitä, miksi teen tätä työtä.

Leiriläisten aito onnellisuus oli itselleni paras palaute, mitä työntekijänä voi saada.

Kirjoittaja Kerttu Haapasalmi työskenteli vastaavana ohjaajana teemaleireillämme. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi.

Kuvassa Kerttu Haapasalmi soittaa Teemu Rantasen kanssa marakassia.
Valokuva: Anna-Liisa Nikus