Ikäperheet koskettavat

Tukea tarvitsevan ihmisen itsenäisempi elämä on kaiken toiminnan lähtökohta. Marjo Rikkinen kertoo työstään ikääntyvien perheiden parissa.

Olen tehnyt Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä työtä ikäperheiden kanssa vuodesta 2008. Ikäperheillä tarkoitamme perheitä, joissa täysi-ikäinen kehitysvammainen aikuinen asuu lapsuudenkodissaan vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Toiminnassamme huomioimme koko perheen tukien heitä asioiden pohtimisessa kohti tukea tarvitsevan ihmisen itsenäisempää elämää.

Jokaisen perheen tarina on ainutlaatuinen 

Ikäperheiltä olen oppinut arkirealismia. Kohtaamisissa perheiden kanssa kunnioitukseni vanhemman sukupolven arvokasta kotona tehtyä hoivatyötä kohtaan on kasvanut. Olen oppinut ymmärtämään, että jokaisen perheen tarina on ainutlaatuinen ja heidän päätöksiään täytyy kunnioittaa. Jos on eletty saman katon alla 50 vuotta, voi olla vaikeaa lähteä pohtimaan elämää erillään.

”Kunpa voisin elää pidempään kuin lapseni…”

Toimintamme tarkoituksena on herätellä perheitä pohtimaan tulevaisuuden asumismuotoja ja tulevaisuutta, ehkäistä ikäperheiden syrjäytymistä ja tukea heidän arjessa jaksamistaan. Ikäperheet elävät monesti päivää kerrallaan, eikä tulevaisuutta halutakaan oikein pohtia. Monesti olen kuullut perheen vanhempien sanovan ”kunpa voisin elää päivän pidempään kuin lapseni”. Tämän ajatuksen noustessa esille, pyrin kuitenkin tuomaan perheiden pohdittavaksi kokemukseni myötä esiin nousseita asioita. Realismia on kuitenkin se, että jos tästä maailmasta saamme luonnollisessa järjestyksessä poistua, on vanhempien vuoro ennen heidän lapsiaan.

Jos vanhemmat sanovat, että ”sisarukset hoitavat sitten, kun minusta aika jättää”, kysyn aina heti, että onko tämä sisarus tietoinen tällaisesta haaveesta. Monesti ajatus on vain vanhempien oletus. Tiedän, että tällaisetkin sisarusten jatkamat hoitovastuut ovat monien perheiden kohdalla olleet toimivia ratkaisuja. Tiedän kuitenkin myös perheitä, joissa sisaruksille omasta erityisestä sisaruksesta huolehtiminen on tippunut syliin viimeisen vanhemman kuoleman jälkeen.

Toivon perheiden ottavan tämän aiheen rohkeasti esille. Vaikka elämme nykyään kovin hektistä elämää, asioita kannattaa pohtia myös huomista pidemmälle.

Oikean paikan löydyttyä koko perhe voi paremmin

Yhtenä tärkeänä tavoitteena meillä on rohkaista tukea tarvitsevaa perheenjäsenentä hänen omien valintojensa ja mielipiteidensä ilmaisemisessa. Vanhemmille jaamme tietoa ja tukea ikääntyvien perheiden elämää helpottavista tukitoimista ja palveluista. Rohkaisemme heitä näkemään lapsensa aikuisena, jolla on myös oma tahto oman elämänsä suhteen.

Olen vuosien saatossa kuullut monia onnistuneita tarinoita siitä, kuinka toimintamme seurauksena perheessä on alettu pohtimaan asioita uudelleen. Perheissä on uskallettu tehdä itsenäistymistä tukevia muutoksia. Olen saanut olla monen perheen matkassa mukana silloin, kun heillä erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi on muuttanut pitkän harkinnan myötä omaan kotiin. Näiden perheiden rinnalla kulkeminen on vahvistanut näkemystäni, että oikean paikan löydyttyä koko perhe voi paremmin.

Ajoissa tehdyt ratkaisut ovat tärkeitä

Työni alkuaikoina tein paljon yhteistyötä Kehitysvammaisten Tukiliiton silloisen perheterapeutin kanssa. Hän painotti perheille puhuessaan, että ajoissa tehdyt asumisen ratkaisut ovat tärkeitä. Kun vanhempi näkee, että hänen lapsestaan voi joku muukin kantaa hoitovastuuta, hänen on helpompi elää omaa elämäänsä. Vanhemman kuoleman jälkeen aikuisella lapsella on turvallinen paikka ja turvalliset ihmiset ympärillään. Hän voi rauhassa käsitellä vanhemman kuoleman aiheuttamaa surua.

Vertaistukea ja luottamuksen rakentamista

Vaikka Ikäperhetoiminnan aikana kenenkään ei ole tarkoitus vielä muuttaa, ovat perheet monesti kertoneet, että tapaamistemme myötä heidän perheessään asioita on alettu pohtimaan aktiivisemmin. Tärkeätä on erityisesti perheiden toinen toisilleen tarjoama vertaistuki. Vertaistukea saavat myös erityistä tukea tarvitsevat aikuiset. Arjessa jaksaminen ja myös omasta itsestä huolehtiminen ovat asioita, joista tapaamisilla puhutaan paljon. Kerromme myös mahdollisuudesta käyttää esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa tai hyödyntää tilapäishoidon jaksoja. Näin luottamus oman lapsen pärjäämiseen toisten tukemana voi kasvaa.

Tällä hetkellä teemme työtä erityisesti Keski-Suomessa. Siellä käynnistämme seuraavaksi syksyllä 2020 toiminnan tukea tarvitseville ihmisille suunnatun kurssin Ikäännynkö minäkin? Tämän lisäksi alueella on tarkoitus käynnistää myös Yhdessä kohti tulevaa -toimintaa, johon ovat tervetulleita mukaan myös vanhemmat. Otathan yhteyttä, jos toiminta kiinnostaa!

Tutustu ikäperheille suunnattuihin materiaaleihimme

Kirjoittaja Marjo Rikkinen työskentelee Ikäperhetoiminnan projektipäällikkönä Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä.

Kuva: Taija Halme