Siirry sisältöön

Asumisharjoittelusta valmiuksia itsenäiseen elämään

Asumisharjoittelua tarvitaan, jos halutaan edistää tukea tarvitsevien ihmisten itsenäisen asumisen onnistumista, kirjoittaa Jesse Sjelvgren.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö toteutti asumisharjoittelun järjestämistapoja kartoittavan kyselyn kunnille ja erityisammattiopistoille syksyllä 2020. Kyselyyn vastasi 37 kuntaa/kuntayhtymää ja kuusi erityisammattiopiston toimipistettä. Asumisharjoittelulla tarkoitetaan palvelutoimintaa, jossa henkilö harjoittelee asumiseen liittyviä taitoja ja valmiuksia aidossa ympäristössä (esim. erillinen asunto tai asumisyksikkö) sekä tietopohjaista itsenäistymistä tukevaa valmennusta (esim. kurssit).

Asumisharjoittelun järjestämistavat

Asumisharjoittelua järjestetään kunnissa pääosin asumisyksiköiden (65 %) ja erityisammattiopistoissa opiskelija-asuntoloiden (67 %) yhteydessä. Tällöin valmennusta tarjoavat asumisyksiköiden ja opiskelija-asuntoloiden henkilökunta ja tukea on tarjolla ympärivuorokautisesti. Asumisharjoittelujaksojen pituuksissa oli havaittavissa aluekohtaista vaihtelua, jolloin jaksojen pituudet vaihtelivat yhdestä päivästä usean kuukauden pituisiin harjoittelujaksoihin. Asumisharjoitteluun osallistuu pääosin noin 16-30 -vuotiaita nuoria.

Asumisharjoittelua tarvitaan

Ympäristöministeriön (2015; 2018) julkaisemien selvitysten mukaan asumisharjoittelua tarvitaan, jos halutaan edistää tukea tarvitsevien ihmisten itsenäisen asumisen onnistumista. Mahdollisuutta asumisharjoitteluun tulisi tarjota ennakoivasti ennen muuttoa, jolloin myös läheisten luottamus nuoren pärjäämiseen vahvistuisi. Läheisten huomioiminen asumisharjoittelussa on tärkeää, sillä lapsen itsenäistyminen on iso elämänmuutos myös läheisille.

Asumisharjoittelun kyselyyn vastanneet kokivat, että asumisharjoittelu tukee harjoitteluun osallistuvaa, hänen läheisiään sekä työntekijöitä. Harjoittelija saa valmennukseen osallistumisesta mm. tiedollisia ja taidollisia asumisvalmiuksia, jotka vahvistavat hänen itseluottamusta ja valmiutta itsenäiseen asumiseen. Läheiset saavat tietoa lapsensa asumisen valmiuksista, joka voi lisätä luottamusta nuoren itsenäistymisen onnistumiseen. Vammaispalveluiden ja erityisammattiopistojen työntekijöille harjoittelusta saatava tieto voi puolestaan auttaa arvioimaan tulevaa asumistarvetta ja sitä kautta myös antaa ideoita asumisen palvelurakenteen kehittämiselle.

Haasteena osissa kunnissa koetaan erityisesti se, miten voidaan järjestää asumisharjoittelua tarjoavia palveluita silloin kun kysyntää on alueella vähän tai sopivia asumispaikkoja ei ole tarjolla heti harjoittelun päättymisen jälkeen.

Kyselyn perusteella kunnissa ja kuntayhtymissä tarvitaan tulevaisuudessa erityisesti erillisissä asunnoissa tapahtuvaa asumisharjoittelua, jonka avulla voidaan mahdollistaa myös muuttaminen itsenäisempään asumiseen. Erillisissä asunnoissa tapahtuvan harjoittelun ja sen järjestäminen hyödyntäen sektorirajoja ylittävää yhteistoimintaa voi olla yksi keino edistää asumisharjoittelua alueilla, joissa kysyntää on vähemmän.

Lähteet:

Ympäristöministeriö. Pitkänen, S., Törmä, S., Huotari, K. & Puumalainen, J. 2015. Joustavalla tuella tavalliseen asumiseen: selvitys erityisryhmien hajautetun asumisen ratkaisuista. Ympäristöministeriön raportteja 30/2015.

Ympäristöministeriö. Pitkänen, S., Huotari, K. & Törmä, S. 2018. Lisää asumisvaihtoehtoja ja valinnanvapautta: kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuus valtion tukemassa asumisessa. Ympäristöministeriön raportteja 12/2018.


Kirjoittaja Jesse Sjelvgren työskentelee projektipäällikkönä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön tukiasumista edistävässä Itsenäiset-hankkeessa.

Yksi kommentti artikkeliin “Asumisharjoittelusta valmiuksia itsenäiseen elämään

  • Kysely oli selkeä lukea ja kattava. Tekemistä riittää, että asumisharjoittelun mahdollisuus laajenee ja kunnat varaavat siihen varoja. Asumisharjoittelulla on merkittävä vaikutus muuttajalle ja läheisille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *