Ystävyyttä poikkeusoloissa

Petri Virolaisen ystävyyden kiertue jäi pahasti kesken, kun koronarajoitukset tulivat keväällä voimaan. Petri kertoo, miten ystävyyttä voi pitää yllä poikkeusoloissa.

Asumisyksiköissä ja toimintakeskuksissa Ystävyyden suurlähettiläänä jo vuodesta 2015 kiertänyt Petri Virolainen kannustaa olemaan yhteydessä ystäviin, sillä ei tämä poikkeustilanne ikuisesti kestä.

Olen kiertänyt polkupyörälläni ympäri Suomea ilahduttamassa yksinäisiä ihmisiä. Kiertueilla mukanani on aina Possuklaanini. Possuklaaniiin kuuluu iso joukko eri kokoisia pehmopossuja, joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa ystävyyden ilosanoman levittämisessä. Kun korona tuli Suomeen, meistä tuntui possujen kanssa kuin olisimme saaneet lusittavaksemme kovennetun yksinäisyysrangaistuksen.

Ahdistusta lisäsivät monet iltapäivälehdissä olleet asiantuntijalausunnot, joiden mukaan asumisyksiköiden vierailukiellot ja muut rajoitukset saattaisivat jäädä jopa pysyviksi.

Tähtisilmän (eräs tyttöpossu) ja muiden possuklaanilaisten kanssa päätimme toukokuun alussa jättää moiset asiantuntijalausunnot täysin omaan arvoonsa siinä vaiheessa, kun Valtioneuvosto rupesi vähitellen rajoituksia purkamaan.

Kerran pakkasin possut pyöräni kyytiin ja kävin yhdessä yksikössä ikkunan takaa tapaamassa ystäviä. Tämä oli pitkään odotettu kohtaaminen, mutta käytännön syistä nämä vierailut eivät saaneet jatkoa, mm. vessa-asioihin liittyvien haasteiden vuoksi. Edes vessaan ei tiukimpien rajoitusten aikana päästetty sisätiloihin. Osa yksiköistä jatkaa tätä kieltoa edelleenkin.

Jos joku antaisi minulle ja klaanille matkailuauton kuljettajineen edes muutamaksi päiväksi käyttöön, pienimuotoinen Ystävät yhteen -kiertue alkaisi välittömästi! Matkailuautossahan olisi vessa käytössä kaikkialla.

Joissakin tilanteissa teknologia on mahdollistanut kohtaamisia, kunhan nettiyhteydet ovat olleet tarpeeksi nopeita ja vakaita.

Syvästi kehitysvammaisia ihmisiä, joiden ainoa kommunikointitapa on kosketus, emme ole kuitenkaan onnistuneet tavoittamaan vierailurajoitusten aikana. Heihin, jotka eivät kommunikoi puheella, en ole saanut yhteyttä mitenkään, koska puhetulkitkin on monessa paikassa ollut ei-välttämättöminä kiellettyjen listalla.

Kosketeltavia hologrammeja heijastavia laitteita on jo kehitelty, mutta valitettavasti kosketusta ei vielä voi siirtää etäyhteydellä paikasta toiseen.

Jos tuollainen kosketuksen etäsiirto toteutuisi, nuo laitteet olisivat kyllä hankintalistan kärkipäässä. Voisin possujen kanssa vierailla asumisyksiköissä kosketeltavina hologrammeina.

Myös kuurosokeiden kanssa kommunikointi helpottuisi tällä hologrammitekniikalla.

Haluaisin välittää tsemppiviestin nyt kaikille niille, jotka eivät pääse tapaamaan ystäviään:

Puhelinta ja videopuheluita kannattaa hyödyntää aina silloin kun ystävä on niiden tavoitettavissa. Korona ei voi kestää loputtomiin, ja sitten ollaan ystävät taas yhdessä kun kaikista rajoituksista päästään!

Kirjoittaja Petri Virolainen on asiantuntijaryhmämme jäsen ja on työskennellyt mm. Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessamme vuosina 2017-2019.