Siirry sisältöön

Yhteinen koti metsän reunasta

Muutto omaan, yhteiseen kotiin tuntui Senja ja Soila Siljanmäestä luontevalta. Koti löytyi lapsuudenkodin läheltä.

Metsä vihannoi kaarinalaisten kaksosten, Senja ja Soila Siljamäen, uuden kodin ikkunoiden takana. Mäennyppylän toisella puolella asuvat äiti ja mummi. Muutto omaan kotiin tuntuu nuorista naisista varsin luontevalta. Siskokset istuvat rinnakkain sohvalla ja maistelevat teetä ja donitseja. Uuteen kotiin on juuri päästy muuttamaan.

Pian 24-vuotiaat kaksoset Senja ja Soila eivät tee muuttoa ensimmäistä kertaa. He ovat aiemmin asuneet naapureina opiskellessaan Hämeenlinnassa ja asumisyksikössä Kaarinassa. Yhteen muutto on ollut toive jo pitkään. ”Yhdessä on turvallinen olo”, he sanovat lähes yhdestä suusta.

Yhdessä on turvallinen olo.

Senja ja Soila Siljamäki

Tukiasunto löytyi siskoksille mieluisalta ja rauhalliselta alueelta, läheltä palveluja ja läheisiä. Töihinkin on kummallakin sopiva matka. Äiti bongasi sopivan kokoisen kolmion netistä ja otti yhteyttä Kehitysvammaisten Palvelusäätiöön. Asiat etenivät sen jälkeen rivakasti. Palvelusäätiö osti asunnon ja siskokset alkoivat suunnitella oman kodin sisustamista.

Tukea asumiseen Senja ja Soila saavat läheisiltä ja kaupungin tuetun elämisen palveluista. Sieltä tulee työntekijä kahdesti viikossa käymään läpi arkisen elämän askareita. Ruokaa siskokset tekevät jo melko itsenäisesti.

”Olemme ottaneet äidistä mallia: aina ei tarvitse olla reseptiä vaan voi tehdä näppituntumalla”, Senja sanoo.

Siskokset odottavatkin omassa kodissa asumiselta erityisesti sitä, että saavat yhdessä kokata. Siskokset suunnittelevat myös yhteisiä pitkiä kävelyretkiä. Sekin on entistä helpompaa, kun asutaan kimpassa. Kävellessään nuoret naiset kertovat yhteistä tarinaa, jonka toinen aloittaa ja jota toinen jatkaa.

Tee on juotu, ja muuttolaatikot odottavat purkajia.

Senjan ja Soilan äiti Tuuli Siljamäki kertoo, että siskosten itsenäinen, tuettu asuminen tuntuu hyvin luontevalta.

”Heidän isosiskonsa ovat eläneet itsenäistä elämää jo vuosia, ja olenkin jo pitkään sisäistänyt, että Soilan ja Senjan muutto omaan asuntoon on yhtä luonnollinen asia.”

Itsenäistyminen vanhemmista ja lapsuudenkodista on jokaisen nuoren – myös kehitysvammaisen – oikeus. Jos itsenäisen elämisen aloittamista lykkää liian pitkälle, tulee se vain vaikeammaksi molemmille osapuolille.

Tuuli Siljamäki

Siskosten toiveita ja tarpeita uutta kotia ajatellen pohdittiin yhdessä. Kriteerit täyttäviä asuntoja löytyi muutama, ja niistä Tuuli ilmoitti tukiasumisen hankintapäällikkö Pasi Hakalalle.

”Olin suorastaan ällistynyt, kuinka nopeasti ja helposti asiat hoituivat Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa”, Tuuli kertoo.

Tuuli uskoo, että kaksoset pärjäävät jatkossa pienen tuen turvin. Kaupungin vammaispalveluiden työntekijän käynnit ovat itsenäisen elämän sujumisen kannalta tärkeitä, ja kaavakkeiden ja puhelinasioiden hoidossa auttaa äiti.

Teksti: Tupu Sammaljärvi
Valokuvat: Pasi Leino