”Sirkka on astronautti!” – Ryhmälomituksessa lasten suusta kuulee hauskimmat sutkaukset

Valkeakosken ryhmälomitusohjaaja Sirkka Kruuti nauttii työssään lasten juttujen kuuntelemisesta. Monesti lasten suusta kuulee sellaisia sutkauksia, että naurussa on pitelemistä.

Ryhmälomituksissa, ryhmiksissä, niin ohjaajat kuin lapsetkin tulevat tutuiksi ja läheisiksi toisilleen.

Valkeakosken ryhmiksessä nuori mies harmitteli, että ei voida halata. Hän kun olisi kova halaamaan, ja nyt viimeisen vuoden aikana on vaan tervehditty kyynärpäitä vastakkain kopauttamalla. Hän sanoi minulle: ”Voi, että kun tämä korona loppuisi ja saisi halata oikein kunnolla! Sitä minä kaipaan!”

Ryhmisohjaajilla on ollut korona-ajan visiiri päässä. Valkeakosken ryhmislapsista Alina piirsi kuvan, jolle antoi nimen ”Sirkka on astronautti”. Kuvassa Sirkalla on visiiri sekä suuret ja paljon työtä tekevät kädet.

Poika, 11-vuotias, oli ensimmäistä kertaa yli yön hoidossa Liedon ryhmälomituksessa ja tykkäsi kovasti viikonlopusta. ”Siellä oli järkyttävän hauskaa ja huvittavaa, se on lempiharrastukseni”, poika sanoi sunnuntai-iltana. Nyt hän kaipaa tietoa, koska saa tulla seuraavan kerran. ”Onko se tasan kuukauden päästä? Haluan olla silloin koko viikonlopun.” Kivi vierähti äidin sydämeltä tuon viikonlopun myötä, hän kun oli melkein 12 vuotta pelännyt, miten lapsi kokee ensimmäisen hoitokerran.

”Aluks äitiä jännitti päästää mut tänne, mut nyt äitikin jo tietää, et mulla on täällä kivaa ja kaikki on hyvin, sit äitikin saa ottaa kotona rennommin, ja isi kans tietty” kommentoi pieni poika Liedon ryhmälomituksesta.

Monesti lapset kiintyvät ohjaajiin, joista tulee heille tärkeitä.

Nivalan ryhmiksessä eräs lapsi kysyi, milloin eräs tietty ohjaaja tulee töihin. Kysyin häneltä: ”Kaikilla on varmasti lempiohjaajia, mutta mikä tässä ohjaajassa on erityisesti mukavaa?” Vastaus oli: ”Hän laittaa aina kaikista suurimmat ruoka-annokset!”

Valkeakosken ryhmiksessä yksi lapsista ikävöi nuorta, parikymppistä miesohjaajaa, joka ei sillä kertaa tullutkaan ryhmikseen. Sanoin, etten osaa kyllä nyt sanoa, missä tämä kyseinen kaveri on tällä hetkellä. Mietittyään hetken, tämä ryhmislapsi tuumasi: ”Onkohan se jäänyt eläkkeelle?”  Minua nauratti hieman, mutta totesin, että tuskinpa. Siihen tämä lapsukainen huokasi: ”Kaikki mukavat ja kivat tyypit jää aina eläkkeelle”.

Ryhmiksissä on niin kivaa, että monen lapsen haaveena on tulla sinne töihin aikuisena.

Rovaniemen ryhmälomituksessa, Vauhtiviikonlopuissa, käy lapsi, joka jää aina iltaisin keittiöön yövuorossa olevan ohjaajan kanssa, kun muut menevät nukkumaan. Hän toteaa ohjaajalle: ”Ole sinä vain rauhassa täällä keittiössä, minä käyn tekemässä kierroksen ja katsomassa, että kaikki nukkuvat”. Hän kuulemma harjoittelee jo sitä varten, että tullessaan aikuiseksi hän voi tulla yököksi Vauhtikseen.

Jämsän ryhmälomituksessa eräs nuorukainen anoi itselleen kesätyöpaikkaa ryhmiksestä. Hän totesi ryhmiksen ohjaajille: ”Ei teidän tarvitse tänne tulla, täällä on minun kavereitani, kyllä minä täällä pärjään”.

Kirjoittaja Sirkka Kruuti työskentelee Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ryhmälomituksessa ohjaajana.

Valokuva: Antti Ekola