Siirry sisältöön

Puolen vuosisadan rakkaustarina

Erityinen vanhemmuus syvensi ja vahvisti Paula ja Harri Rantasen rakkautta. Parisuhde antoi Paulalle voimaa myös Teemun omaishoitajana toimimiseen. Rakkaus on kestänyt yli puoli vuosisataa, muuttanut vain muotoaan vuosien myötä. Teemun itsenäistyttyä alkoi uusi elämänvaihe.

”Kävelimme toisiamme vastaan kadulla ja käännyimme molemmat katsomaan taaksemme. Siinä iski ihastus tummaan ja komeaan poikaan”, Paula Rantanen muistelee.

”Katseemme kohtasivat, ja se oli siinä. Huomasin hymyn ja lämpimän katseen, joka lämmitti finninaamaista teinipoikaa”, Harri Rantanen muistaa.

Tapahtumasta tuli tänä syksynä kuluneeksi 50 vuotta. Paula ja Harri kävivät tuolloin kauppakoulua, ja tutustumista jatkettiin välituntien aikana. ”Koulussa hakeuduimme ”vahingossa” toistemme seuraan ja kirjoittelimme pieniä kirjelappusia toisillemme.”

Yhteiset muistot saavat hymyn Paulan ja Harrin huulille. ”Iltaisin palelimme puhelinkopissa ja pelkäsimme rahan loppuvan juuri ennen kuin sovimme seuraavat treffit. Kävelimme kaupungilla käsi kädessä, halailimme ja etsiskelimme pusupaikkoja.”

Teemu tuli perheeseen

Teinirakkaus muuttui perhearjeksi, kun Teemu syntyi. Alkoi erityinen ja hyvin sitova vanhemmuus, haaste, josta nuori pari päätti yhdessä selvitä. Teemu oli iloinen ja valoisa poika, mutta tarvitsi paljon avustamista ja varuillaan oloa arjessaan.

Teemun syntymä vahvisti ja syvensi suhdettamme. Meistä oli tullut perhe, ja meillä oli erityinen vastuu. Halusimme mennä eteenpäin rakastaen ja toisiamme tukien.

Paula ja Harri Rantanen

Paula ja Harri päättivät hoitaa Teemua niin hyvin kuin pystyvät. Parisuhdetta lujitti ajatus, että yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven.

”Vuodet Teemun kanssa opettivat ymmärtämään erilaista vastuuta ja väsyneen ihmisen elämää”, Harri miettii.

Yhteinen aika oli harvinaista herkkua. Tilapäishoitokoti Tulppaanikoti auttoi jaksamaan tarjoamalla tilapäistä hoitoapua. Teemun ollessa tilapäishoidossa vanhemmat saivat hengähtää ja nukkua pois univelkojaan. Myös Paulan vanhemmat auttoivat tarvittaessa.

Vuosiini Teemun omaishoitajana kuului valtavasti huolta ja väsymystä, mutta samalla myös iloa ja onnea. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Paula Rantanen

Paula muistelee 26 vuottaan Teemun omaishoitajana. Jos Teemulla oli epilepsiakohtaus, hän jäi kotiin Paulan kanssa. ”Näin meillä ei ollut huolta, kuinka Teemu pärjää ja kuka tulee häntä hoitamaan, kun lähden töihin.”

Teemu itsenäistyi ja muutti omaan kotiin

Teemu oli 33-vuotias, kun oma koti varmistui vuosien odotuksen jälkeen. Teemu itsenäistyi ja muutti uuteen kotiinsa Tukena Pappilanpuistoon Tampereelle. Vanhemmilla oli edessään uusi elämänvaihe, aikuistuneen nuoren vanhemmuus.

”Teemun itsenäistyminen mahdollisti monia hyvin yksinkertaiselta tuntuvia asioita, kuten kaupassa käynnit yhdessä ja vierailut ystävien luona. Sai mennä nukkumaan, kun väsytti ja herätä kun hyvältä tuntui”, Paula pohtii.

”Saimme mahdollisuuden harrastaa yhdessä moottoripyöräilyä ja kävelyretkiä luontopoluille, missä saatoimme nauttia nuotiokahvit ja makkarat. Yksinkertaiset asiat tulivat tärkeiksi ja mukaviksi”, Harri toteaa.

Millaista on Paulan ja Harrin rakkaus tänään? Paulan mukaan se on hiljaista hyvänolon tuntua ja turvallisuutta – aikuisten eläkeläisten elämää.

”Rakkautta on se, että on hyvä ja turvallinen olo. Samalla huolehtii toisesta, huomioi hänet sekä saa ja antaa turvallisuuden tunteen. Me elämme ja nautimme yhdessä elämän pienistä nyansseista. Sellaista on meille sopiva rakkaus”, Harri hymyilee.

Olla rohkea ja uskaltaa päästää irti

Rantaset haluavat rohkaista vanhempia, joiden erityisnuori on aikuistumassa ja aloittamassa omaa elämää. Tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa päästää irti.

Alku on kyynelien kastelemia tyynyjä ja tyhjän huoneen tuijottelua, mutta luottamuksen kasvaessa huomaa omat murheet turhiksi. Elämä kantaa ja rohkeus sitä kannattelee.

Harri Rantanen

”Jos uskaltaa myöntää oman pelkonsa ja epävarmuuden tulevaisuutta kohtaan, niin jonkin ajan kuluttua rehellisyys palkitaan sillä, että huomaa olleensa turhaan huolissaan. Niin meillekin kävi, mutta nyt edessä on helposti kuljettava polku.”

Haastattelu: Elina Leinonen
Valokuvat: Anna-Liisa Nikus ja Rantasten kuvakokoelmat


Paula ja Harri Rantanen ovat paljon erityistä tukea tarvitsevan nuoren miehen, Teemun, vanhempia. Paula on toiminut vuosia omaishoitajana ja ollut aktiivisesti mukana Tampereen Seudun Omaishoitajat ry:n toiminnassa. Harri on ollut asiantuntijana ja kouluttajana monissa Kehitysvammaisten Palvelusäätiön elämänmuutostoiminnan tapahtumissa. Teemu asuu Tukena Pappilanpuistossa Tampereella.

Yksi kommentti artikkeliin “Puolen vuosisadan rakkaustarina

  • Kiitos kauniista kertomuksesta, miten elämä on kantanut Teitä. Muistan, Paula, ikuisesti, miten ihanasti otit minut vastaan, kun ensimmäisen kerran tulin Omaishoitajien toimistoon. Kun toin tullessani oman yhdistyksemme ryhmän, otit jokaisen meistä yhtä lämpimästi vastaan. Tämä
    ystävällisyys lämmittää edelleen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *