Paulinpuisto antoi nuorille kodin ja vanhemmille uuden elämän

Heikki ja Kirsti Rämö asuvat nyt kahdestaan ja nauttivat rauhallisista eläkepäivistä. Luotto Matin viihtymiseen ja hyvään hoitoon Paulinpuistossa on mahdollistanut helpotuksen tuntemisen ilman syyllisyyttä.

Sytyn Sanomat, huhtikuu 2020

29 vuotta pikkulapsen vanhempana. Näin kuvailevat entistä arkeaan vaikeasti kehitysvammaisen Matti Rämön vanhemmat Kirsti ja Heikki. Rämöt ovat yksi niistä pariskunnista, jotka taistelivat vaikeasti vammaisten salolaisnuorten asumisyksikön eteen vuosikausia.

Unelmista tuli vihdoin totta tammikuun lopussa, kun KVPS-koti / Tukena Paulinpuistoon muuttivat ensimmäiset asukkaat, Matti heidän joukossaan. Muutos meni Rämöjen mukaan yllättävänkin helposti, koska asumisyksikköä ja muuttoa puuhattiin vuosia.

– Ajatukseen oli jo totuttu. Matti kävi asukkaille tarkoitetun muuttovalmennuksen ja me vanhemmat omamme. Se oli todella tärkeää, vaikka emme olleet aivan varmoja, saiko Matti siitä mitään irti. Kuitenkin, kun muuttopäivä tuli, Matti oli aivan sujut asian kanssa, Kirsti kertoo.

Tyhjän pesän syndroomaa Rämöt eivät ole kokeneet, vaikka Matin itsenäistyminen on pyöräyttänyt kaiken päälaelleen.

– Ennen jommankumman piti olla vähintään kuuloetäisyyden päässä Matista. Jos molemmilla olisi ollut meno, toisen oli muutettava suunnitelmiaan. On esimerkiksi outoa olla yksin kotona, kun ennen siellä oli aina Matti, isä toteaa.

Matti puhui ja liikkui pienenä jonkin verran. Vaikea epilepsia kuitenkin taannutti hänen taitojaan niin, että kävelyyn on voimia nyt noin puolen kilometrin verran, eikä hän enää juuri puhu.

Epilepsiakohtauksia ei ole pystytty enää vuosiin hallitsemaan lääkityksellä, joten niitä saattaa tulla useita päivässä. Matti oli myös levoton nukkuja ja saattoi herätä 15 kertaa yössä.

Kotona merkkeinä Matin kohtauksista ovat kolhut kipsiseinissä ja suojat siellä ja täällä. Matin päätä on kaatumisten takia paikkailtu 25 kertaa, suojakypärästä huolimatta. Paulinpuistossa Matti on yllättäen nukkunut aiempaa rauhallisemmin. Kohtauksia tulee edelleen, mutta sitä varten paikalla ovat yöhoitajat.

Vasta nyt parin kuukauden levon jälkeen alkaa tuntua, että pahimmat univelat on kuitattu.

Kirsti Rämö

Paulinpuiston asukkaat ovat pääosin saman peruskoulun käyneitä salolaisia nuoria aikuisia, jotka tuntevat toisensa hyvin. Se onkin yksi paikan rikkauksista. Rämöt lisäävät listaan vielä hyvät tilat ja mukavan sekä osaavan henkilökunnan.

– Kun aloitellaan uutta paikkaa, niin onhan siinä hakemista. Mutta henkilökunta on ollut todella joustavaa ja ammattitaitoista, Rämöt kiittelevät.

Paulinpuiston henkilökunta ja tilat ovat saaneet paljon kiitosta asukkaiden vanhemmilta. Nyt talo toimii nuorten aikuisten kotina, mutta tulevaisuudessa se muuttuu asukkaidensa mukana. Eivätköhän nämä nuoret siellä myös vanhene.

Kirsti ja Heikki Rämö

Rämöt toteavat, että vaikka Matin muutto on sujunut hyvin ja luottamus Paulinpuiston hoitajiin on kohdallaan, vuosien varuillaanolosta ei heti pääse irti.

– Varsinkin jos on yksin kotona ja kuuluu joku pienikin risahdus, niin heti sitä ajattelee, että mitäs se Matti nyt tekee. Samoin käy, jos yöllä herää ja kuulee jonkun äänen, Heikki kertoo.

Rämöt ovat ottaneet muutosvaiheen rauhallisesti ja viettäneet enemmän aikaa Laitilassa asuvan toisen poikansa Villen 1-, 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa. Myös mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä haluaa, on ollut nautinnollista.

– Siitä on 32 vuotta, kun viimeksi ollaan asuttu kahdestaan. Meistä tuli tällaisia tavallisia eläkeläisiä, naurahtaa Heikki.

Matin luona käydään ahkerasti ja Matti käy myös kotona. Itsenäistymisen merkit ovat nuoressa miehessä jo selvästi nähtävissä.

– Olimme Matin asunnossa vieraisilla Villen ja hänen lastensa kanssa. Matti oli siinä aikansa, ja lähti sitten itse toisten asukkaiden luo oleskelutiloihin. Oli ilmeisesti parempaa tekemistä, isä naurahtaa.

Teksti ja valokuva: Riitta Alakoski / Sytyn Sanomat