Kilpailuttaminen ei ole aina järkevää
Eilen päättyi valtiovarainministeriön johtaman ”Julkisten hankintojen Suomi -strategian” ja ”Hankintojen Suomi -toimintaohjelman” lausuntomenettely. Annoimme lausunnon, jonka pohjaksi kokosimme laajan kokonaisuuden erityisesti kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden asumispalveluiden kilpailutuksista saatuja kokemuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Asumispalveluthan ovat pitkäkestoisia, usein elämänmittaisia palveluita ko. henkilöille. Ohessa tiivistys keskeisimmistä johtopäätöksistämme:
- Toimenpideohjelmassa lähdetään yksipuolisesti siitä, että kaikki palvelut olisi järkevää järjestää julkisena hankintana. Työryhmän olisi pitänyt analysoida sellaisia palveluja ja kokonaisuuksia, jossa se ei ole järkevää kansalaisten, kuntien eikä julkisen vallan kannalta.
Vesa Vihriälän johtama talousviisaiden ryhmä totesi, että ”Kilpailua voi hyödyntää myös osassa julkisesti rahoitettuja palveluita. Kaikkiin tehtäviin se ei kuitenkaan hyvin sovi. ” (s.84). Samassa raportissa he toteavat, että ”toiminnan kustannustehokkuuden puute ei ole heikkous, jos samalla voidaan paremmin kantaa huolta esimerkiksi heikossa asemassa olevien erityisryhmien hyvinvoinnista”. (s.90) (Talouspolitiikan strategia koronakriisissä. Vesa Vihriälä, Bengt Holmström, Sixten Korkman, Roope Uusitalo. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:13)
Osoitamme perusteluissa myöhemmin, että hankintalain mukainen kilpailutus on kohdistunut hyvinvoinnin mahdollistavan henkilöstön resurssiin tai henkilöstön työsuhteen ehtoihin ja johtanut suureen henkilökunnan vaihtuvuuteen, mikä on erittäin tehotonta julkisten varojen käyttöä. Kommunikaatioon, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön kyvykkään henkilökunnan vaihtamisella aiheutetaan suuria vahinkoja. Asumispalveluissa asuvilla kehitysvammaisilla ja autismikirjon henkilöillä on usein liitännäissairauksia, joiden eteen lapsuuden perheissä on tehty perusterveydenhuollon ja erikoisairaanhoidon kanssa paljon työtä. Tämän työn jatkuvuus asumispalveluissa on erittäin tärkeätä. Huono osaaminen maksetaan lisäkustannuksina erikoissairaanhoidossa. Niitä ei tunnisteta vammaispalvelujen kustannuksiksi.
Samoin tuomme esiin julkisen kilpailutuksen aiheuttamat kielteiset ja vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä hyvinvointia alentavat kokemukset. - Vammaisten henkilöiden elämänmittaisia, pitkäkestoisia palveluita ei ole järkevää eikä Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeuksien eikä kansallisen lainsäädännön perusteella lainmukaista järjestää tuotantolähtöisenä, tuotteistettuna julkisena hankintana ja kilpailutuksena. Ristiriita YK:n vammaisyleissopimuksen, perustuslain ja muun sosiaali-ja vammaislainsäädännön välillä on selkeä suhteessa hankintalain mukaiseen julkiseen hankintamenettelyyn . Hankintalaki antaa osallisuuden ja oikeussuojakeinot vain kunnille, kuntayhtymille ja Kelalle tilaajina sekä palveluntuottajille. Perustuslaki, kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansallinen sosiaali- ja vammaislainsäädäntö edellyttävät, että vammainen henkilö on osallinen kaikessa häntä itseään koskevassa asioiden ja palveluiden suunnittelussa ja päätöksenteossa.
- Julkisen hankintamenettelyn mukaisella kilpailuttamisella on aiheutettu paljon kielteisiä hyvinvointivaikutuksia erityisesti kehitysvammaisille ja autismikirjon henkilöille sekä heidän läheisilleen. Asianosaiset ja heidän läheisensä ovat olleet täysin voimattomia tämän julkisen hankinnan kilpailuttamismenettelyn alla. Myös KELA:n kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalvelun sekä lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksissa on rikottu palveluiden jatkuvuutta ja tuotettu em. kielteisiä hyvinvointivaikutuksia ja jopa tuotettu hyvinvoinnin sijaan uusia ongelmia. Tämä osattomuus ja voimattomuus heikentävät luottamusta viranomaisiin ja julkiseen palvelujärjestelmään. Koronakriisi on osoittanut kuinka tärkeässä asemassa kansalaisten luottamus viranomaisiin ja päätöksentekijöihin on tällaisen pandemian estämisessä.
- Vammaispalveluissa on rakennettu julkisen hankintamenettelyn ihmisten tarpeisiin nähden liian raskasta ja yksipuolista palvelujärjestelmää, mikä on todennettavissa julkisista tilastoista. Kevyemmät palvelumuodot mm. omaishoidossa ja asumispalveluissa ovat jääneet kehittymättä. Se on kasvattanut laitosmaista palvelujärjestelmää ja lisää julkisia kustannuksia. Kerrannaisvaikutukset voivat olla pitkällä aikavälillä laajoja.
- Euroopan Unioni ei edellytä julkisen hankintamenettelyn käyttämistä vammaisten henkilöiden palveluissa. Suomi poikkeaa tässä suhteessa muista jäsenvaltioista. (ks. tästä esim. Alternatives To Public Procurement in Social Care. EASPD tutkimusraportti. Bryssel 2020)
- Julkinen hankintamenettely on luonut Suomeen yhden maailman keskittyneimmistä yksityisistä hoivapalvelujärjestelmistä. Se on jo suurempi kuin julkisesti tai järjestötaustaisesti tuotetut vastaavat palvelut. Tämän pitkäaikaisia vaikutuksia em. palveluiden julkiseen järjestämiseen emme vielä tiedä tai tunnista kokonaisuudessaan.
Keskittynyt hoivapalvelujärjestelmä heikentää kuitenkin merkittävästi alue- tai paikallistaloutta. Suuret, kansainväliset toimijat hankkivat tarvitsemansa hoiva- ja elintarvikkeet keskitetysti ilman julkisen hankintamenettelyn sitovuutta. Usein jopa kansantaloutemme ulkopuolelta. - Julkisen vallan tehtävänä on järjestää vammaispalvelut perustuslain, YK:n vammaisyleissopimuksen ja kansallisen lainsäädännön pohjalta. Julkinen valta määrittää vammaisten henkilöiden yksilöllisten avun ja tuen tarpeiden pohjalta tarvittavan resurssin ja palvelun käyttäjä tekee valinnan palveluntuottajasta. Tällainen menettely henkilökohtainen budjetointi ja yksilöllinen suora hankinta. Kansainvälisten kokemusten pohjalta tämä on myös paras pohja monipuoliselle palveluntuottajarakenteelle. Sillä on myös todellinen merkitys palvelun valvonnan kannalta, kun sen laatua valvoo palvelun käyttäjä. Hänellä on suurin intressi sitä tehdä. Julkiset valvontaresurssit eivät siihen riitä.
Tällainen järjestämisen tapa tuo esiin myös markkinamekanismin hyviä puolia ilman kielteisimpiä vaikutuksia niin vammaisten ihmisten ja heidän läheisten hyvinvointiin sekä julkiseen järjestämiseen ja sen kustannuksiin. - Huomioon on myös otettava maamme väestö- ja aluekehitys ja niiden vammaisten henkilöiden pieni määrä, joita hankinnat koskevat. Vammaiset henkilöt elävät ja asuvat koko maassa, joillakin paikkakunnilla vain yksittäisiä. Heitä on kaiken ikäisiä imeväisikäisistä vanhuksiin, elämänvaiheet-, tilanteet ja perhesuhteet sekä alueiden olosuhteet ovat erilaisia. Vammat ja niiden vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin. Tarpeet, joihin palveluja tarvitaan vaihtelevat yksilöittäin ja ajassa. Hyvin heterogeenisesta kysynnästä ei synny mitään markkinoita, mikä on kilpailutusten välttämätön edellytys.
Kirjoittaja Markku Virkamäki on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja.
LISÄTIETOJA ANTAA
