Apua ja tukea tarvitsevien palveluihin tarvitaan vakautta
Markkinatalouden keskeisin piirre on helppo markkinoille pääsy ja sieltä helppo poistuminen. Poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärtäneet tämän merkitsevän järjestelmällistä epävakautta hoivapalveluissa, Markku Virkamäki kirjoittaa Helsingin Sanomissa.
Helsingin Sanomat 2.9.2020 Mielipide
Apua ja tukea tarvitsevien ihmisten palveluihin tarvitaan vakautta
Kiitos Maaret Launis perusteellisesta analyysista (HS 23.8.) äitisi hoidosta Esperi Caren ylläpitämässä hoivakodissa. Yksittäisen ihmisen tarina kasvaa yleispäteväksi kuvaukseksi. Henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus aiheutti suoranaisia virheitä lääkehoidossa, hygieniassa, ulkoilussa, asukkaiden tunnistamisessa.
Suomi on luonut markkinoita vanhusten, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien ja lastensuojelun hoivapalveluihin. On haluttu tukea pk- ja naisyrittäjiä. Toisin on. Hoivapalvelut ovat keskittyneet muutaman kansainvälisen pääomasijoittajan yhtiölle. Yrityskauppoja on tehty 700–1 000 vuosikymmenen aikana.
Markkinatalouden keskeisin piirre on helppo markkinoille pääsy ja sieltä helppo poistuminen. Poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärtäneet tämän merkitsevän järjestelmällistä epävakautta erityisesti vaativissa ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Hankintalain kilpailutuksissa haetaan halvennuksia, ja kilpailutusten halvennukset koskevat henkilöstöä. Alalta on poistunut tuhansia koulutettuja muille aloille, kun he eivät pysty tekemään arvojensa mukaista työtä. Kilpailutuksiin osallistuvilla tuottajilla voi olla monia motiiveja, jotka eivät liity palvelun käyttäjien hyvinvointiin. Esimerkiksi salkun kerääminen myyntiä varten.
On huolestuttavaa, että veronmaksajien rahoilla, kansalaisten tarvitsemissa hoivapalveluissa, tuotetaan kielteistä hyvinvointia. Tästä on paljon kokemustietoa kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden palveluissa. Julkisen järjestäjän intressi on järjestää lainmukaiset palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla kansalaisillemme. Järjestäjän kannattaa antaa palvelun käyttäjille valinta palveluntuottajasta ilman kilpailutusmenetelmää. Heillä on kaikkein suurin intressi valvoa saamansa palvelun laatua, joka todennetaan jokaisena arkipäivänä.
Globaalisti tällainen muun muassa henkilökohtaiseen budjetointiin perustuva malli turvaa myös pienten, paikallisten yritysten ja järjestöjen palveluntuottamista.
Kilpailuttaminen luo rakenteellisia edellytyksiä valtaepätasapainoon ja huonoon kohteluun. Osallisuus ja oikeussuojakeinot ovat vain palvelun järjestäjillä ja tuottajilla. Ei palvelun käyttäjillä. Tuore tunne- ja arvostustutkimus paljastaa, että pettymys hoivapalveluyrityksiin on suuri. Muutos lähtee järjestämistavan muutoksesta.
Kirjoittaja Markku Virkamäki on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja.
Lisätietoja antaa
