Vuosi omillani
Henrik Saarteinen muutti vuosi sitten omaan kotiin Tampereella. Hän kertoo nyt itsenäistymiseen liittyvistä tunteistaan – arjen iloista ja kasvun paikoista.
Oli valtavat lumitöyräät kun nousimme Tampereen Nysse-onnikkaan vuosi sitten tammikuussa. Bussi nytkytti ja heilutti isoa väkimäärää. Oma mieli oli jännittynyt ja sekin heilui laidasta laitaan. Olin ensimmäista kertaa menossa katsomaan tulevaa uutta kotiani. Vuosi oli käyty asumisvalmennuksessa oppimassa vähitellen omilleen muuttamisen arjen taitoja. Valmennukseen ottivat osaa tulevat asuntolakaverit ja heidän vanhempansa.
Oma koti
Ystävällinen nuori mies tuli päästämään sisälle ja vei meidät katsomaan uutta yksiötäni. Asunto oli hieno, siinä on hyvin tilaa, oma wc/suihku sekä iso parveke. Muutto tapahtui helmikuussa. Muuttaminen kävi pikkuhiljaa. Uusia tavaroita piti hankkia.
Yhteisissä tiloissa on suuri televisio ja tablettitietokone, ruokailutilat ovat tosi hienot.
Vuosi on vierähtänyt. Olen oppinut olemaan enemmän omillani, odottamaan omaa vuoroani aamutouhuissa, ruokailuissa ja muissa puuhissa. Hyväksyn sen, että ohjaajilla on työaika ja että heillä on monta muuta asukasta passattavana. Ohjaajilla riittää kärsivällisyyttä vaikka olen joskus hankala. Istumme myös yhdessä juttelemassa kaiken maailman asioista.
Päivät menevät jo rutiinilla, aamusta tutulla taksilla päivätoimintaan, iltapäivällä takaisin ja syömään. Iltasella avustajapalvelun avustajat käyttävät lenkkeilemässä, mikä on minulle erittäin tärkeä juttu. Viikonloppuisin aika käy pitkäksi, vaikka pistäydyn välillä avustajan kanssa kaupungilla vaihtamassa äänikirjat Metsossa tai Hakametsässä kiekkomatsissa. Ja käyhän välillä vieraitakin.
Kodissamme on ihana hierontatuoli. Istun siinä aina viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Otan shiatsu-hierontaa ja sielukin rentoutuu. Mietin siinä, että minulla on ihana oma asunto.
Henrik Saarteinen
Henrik Saarteinen on ollut kokemuspuhujana lukuisissa tilaisuuksissamme. Vuonna 2016 Henrik suoritti myös työharjoittelun kehittämistoiminnassamme.