Vanhempi, älä jää yksin!

Oman lapsen väkivaltaista käyttäytymistä ei tarvitse kestää, vaikka kyseessä olisikin erityistä tukea tarvitseva lapsi. Hanna Rautiainen rohkaisee vanhempia hakemaan apua ajoissa.

Puun runkona on se kauniiksi ja ihanaksi maalattu kuva vanhemmuudesta. Kaikki ne läheisten, tuttavien ja yhteiskunnan vaateet kaiken kestävästä äidistä ja vahvasta, johdonmukaisesta isästä. Ja tietysti vanhemman omat toiveet ja odotukset täydellisesti käyttäytyvästä lapsesta ja kuplivasta perheonnesta.

Puun kuorena on oma lapsi, joka lyö, potkii, raapii, karjuu, pilkkaa, sylkee. Wilma-viesti, joka ei ole kertonut mitään positiivista enää aikoihin. Isovanhempi, joka ei ymmärrä ”tällaista kasvatustapaa”. Jälleen uusi palvelutiski, jossa todetaan: Ette ole meidän asiakkaitamme.

Ja jossain siinä välissä on vanhempi.

Puun ja kuoren välissä

Erityislasten ja -nuorten väkivalta on aihe, jonka äärellä Kun lapsi satuttaa -hanke on vuoden verran työskennellyt.

Hankkeelle on selvästi ollut tilausta. Tämän ovat tuoneet esiin sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat että heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset.

Asia on ollut pitkään vaiettu, eikä siitä ole juuri tehty tutkimuksia kansainväliselläkään tasolla. Palvelujärjestelmä ei tätä ilmiötä kovin hyvin tunne. Ainakaan toimivia palvelupolkuja ja käytäntöjä ei ole muodostunut.

Äidit etulinjassa

Eritoten äiti on turvallinen taistelutoveri. Tämän tekstin alla olevassa videossa eräs äiti kertoo kokemuksistaan mm. näin: ”Ongelmaksi se tuli siinä vaiheessa, kun lapsi kasvoi niin kovasti, että mä en enää pystynyt pitelemään häntä turvallisesti otteessani silloin kun hän alkoi riehua, vaan jäin surutta alakynteen”.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vanhempiin kohdistuvassa väkivallassa tekijä on yleisimmin 14–17-vuotias poika. Uhrina puolestaan on yli 40-vuotias tekijän äiti (Salonen Mirva, 2018 ks. sivun alla)

Kun kartoitamme nykytilannetta ja kehitämme uutta, on oleellinen tiedonlähteemme erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat. Useimmiten juuri äidit, jotka rohkeasti kertovat kokemuksistaan, vaikka aihe on kaikkea muuta kuin sellainen, jota omasta vanhemmuudestaan haluaisi esiin tuoda. Kokemukset oman lapsen väkivallasta ovat useimmiten arkoja, traumaattisia ja häpeällisiä.

Apua kannattaa hakea heti

Haluan rohkaista vanhempia hakemaan apua itselleen ja perheelleen. On tärkeää ymmärtää, ettei lapsen väkivaltaista käyttäytymistä tarvitse kestää, vaikka kyseessä olisikin oma, erityistä tukea tarvitseva lapsi.

On tärkeää käsitellä omia väkivallan kohteeksi joutumisen kokemuksia. Sitä, miten ne arjessa vaikuttavat omaan henkiseen hyvinvointiin sekä käyttäytymiseen.

Tunnesäätelyn ja vihanhallinnan taidot ovat harjoiteltavissa olevia taitoja. Monesti tämän prosessin alulle saattamiseen tarvitaan vain ulkopuolista tukea.

Ole meihin yhteydessä!

Jos pohdit avun hakemista, mutta et ole varma miten edetä, kannattaa tutustua Kun lapsi satuttaa -hankkeeseen. Hankkeen sivulta löydät yhteystietomme sekä yhteydenottolomakkeen.

Voit olla meihin yhteydessä puhelimitse, sähköpostilla tai yhteydenottolomakkeen täyttämällä.

Kirjoittaja Hanna Rautiainen työskentelee suunnittelijana Kun lapsi satuttaa -hankkeessa.

Lähde: Salonen Mirva 2018: Erityislasten vanhempiinsa kohdistama väkivalta ja siitä selviytyminen vanhempien kokemana. Pro gradu -tutkielma, sosiaalityö. Lapin yliopisto.