Vammaiset maahanmuuttajat ovat meille voimavara
Tarvitsemme lisää keskustelua maahan muuttavien vammaisten henkilöiden tilanteesta. Siitä, millaisia arjen haasteita he kohtaavat ja millaisia vaikeuksia palvelujen saamisessa välillä on. Ennen kaikkea meidän tulisi ajatella vammaisia maahanmuuttajia voimavarana, ei pelkkänä tuen kohteena.
AMiD on EU-rahoitteinen hanke, jonka tarkoituksena on tukea vammaisten maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanottoa ja kotoutumista EU:ssa. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Järjestimme marraskuussa keskustelutilaisuuden, jossa pohdimme, miten voisimme tukea Suomeen muuttavia vammaisia henkilöitä vielä paremmin. Helsinkiin kokoontui erilaisia järjestötoimijoita sekä kuntien edustajia yhteisen pöydän ääreen.
Pohdimme yhdessä sitä, miten vammaiset maahanmuuttajat ja pakolaiset näyttäytyvät tällä hetkellä yhteiskunnassamme. Keskustelussa nousi esille monia huolestuttavia asioita.
Palvelut eivät aina tunnista heidän erityistarpeitaan ja he tippuvat helposti palveluiden ulkopuolelle. Palveluohjaus on monesti liian kevyttä, jolloin palveluiden saanti viivästyy tai ei käynnisty lainkaan. Kohtaamistilanteissa ei ole riittävästi aikaa, jotta ehdittäisiin rauhassa käydä läpi tarvittava tuki sekä selittää asiakkaalle hänen oikeutensa.
Kielimuuri hankaloittaa palveluihin pääsyä
Monesti tilanteisiin vaikuttaa kielimuuri, jolloin tarvitaan osaavia, sosiaalialan kieltä ymmärtäviä tulkkeja. Heitäkään ei ole riittävästi käytettävissä. Suomen kielen kursseja ei ole riittävästi vammaisille maahanmuuttajille, ei siis ole ihme, jos kotoutuminen ei käynnisty kokonaisvaltaisesti. Jos henkilö itse tai hänen perheensä on palvelujen piirissä, ovat he paremmin osa yhteiskuntaamme. Palvelujärjestelmämme on vaikea ihan kantasuomalaisillekin ihmisille, ei siis ihme, jos se on haastava maahamme muuttaville. Kielitaidon puute ei ainakaan helpota asiaa. Eräs osallistuja esittikin asiallisen kysymyksen, olemmeko kiinnostuneita tulijoiden pärjäämisestä tarpeeksi?
Yhdenvertaisia palveluita omalla kielellä
Mitä meidän olisi tulevaisuudessa hyvä ottaa huomioon, jotta vammaiset maahanmuuttajat ja pakolaiset olisivat paremmin osa yhteiskuntaamme? Lähtökohtaisesti tarvittaisiin yhdenvertaisia palveluja kaikille. Tärkeää olisi saada omankielisiä palveluita, esimerkiksi lääkärikäynnit. Tarve olisi myös omankielisille vertaistukiryhmille, jossa voisi puhua rauhassa mieltä askarruttavista asioista. Keskustelussamme tuli hyvin ilmi, että tarve ei niinkään ole uusille palveluille, vaan enemmänkin olemassa olevien palveluiden kehittämiselle ja maahan muuttavien vammaisten henkilöiden saamiselle niiden piiriin.
Kulttuuritulkki avuksi
Jotta vammaiset maahanmuuttajat voisivat kertoa itse omista tuen tarpeistaan, tarvitaan riittävästi aikaa ja ohjausta. Tämän lisäksi tarvittaisiin koulutus- ja työharjoittelumahdollisuuksia, jotta he löytäisivät oman tärkeän paikkansa yhteiskunnassamme. Hyvänä käytänteenä nousi keskusteluissa kulttuuritulkki, joka sujuvoittaisi käytännön tilanteita. Myös itsenäistymisestä on tärkeää puhua. Siitä, että on hyväksyttävää muuttaa omaan kotiin ja saada sinne riittävä tuki. Yhteiskuntamme tarvitsee enemmän esteettömyyttä, niin rakenteiden kuin tiedonkin suhteen. Onko meillä riittävästi materiaalia käännettynä tarvittaville kielille?
Lisää avointa keskustelua
Tarvitsemme lisää yhteiskunnallista keskustelua maahan muuttavien vammaisten henkilöiden tilanteesta. Siitä, millaisia arjen haasteita he kohtaavat ja millaisia vaikeuksia palvelujen saamisessa välillä on. Ennen kaikkea meidän tulisi ajatella vammaisia maahanmuuttajia voimavarana, ei pelkkänä tuen kohteena. Heillä jokaisella on omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa, meidän tulisi hyödyntää tätä käyttämätöntä voimavaraa. Kaikkea tätä keskustelua tulisi käydä niin, että he itse pääsisivät mukaan ja heillä olisi mahdollisuus osallistua. Ilomme on kertoa, että verkosto jatkaa toimintaansa myös ensi vuonna ja koska yhteistyössä on voimaa sekä mahdollisuuksia, voimme yhdessä jatkaa askeleita keskustelun ylläpitämiseen. Lämmin kiitos kaikille tilaisuuteen osallistuneille!
Kirjoittaja Maisa Kosola työskentelee erilaisten kehittämishankkeiden parissa, joista yksi on kansainvälinen AMiD-hanke (2018-2019).
Lisätietoja antaa
