Uskalla tuntea ihminen!
Autismikirjo on laaja käsite. Mitä vahvuuksia sinä olet huomannut ympärilläsi olevista ihmisistä?
Tällä viikolla vietetään autismitietoisuuden viikkoa. Itse juhlapäivä on tänään 2.4., jolloin on YK:n kansainvälinen autismitietoisuuden päivä. Somessa on pystynyt seuraamaan viikon postauksia tunnisteella #tunneautismi. Pysähdyin pohtimaan tuota tunnistetta. Miten minä itse tunnenkaan autismin?
Miten minä tunnen autismin?
Mieleeni nousee ensimmäiseksi kuva pienestä autisminkirjon pojasta, joka osallistui Loiste-hankkeen tapaamisille. Hänestä huokui rauhallisuus ja pohdiskelevuus. Isossa ruokasalissa hän halusi istua aina samalla paikalla, se oli selkeästi hänelle tärkeä paikka. Hänellä on todella hyvä muisti, joka teki hänestä myös taitavan lautapelien pelaajan. Ennen kaikkea mieleeni on jäänyt hänen suuri ihana hymynsä, joka loisti pitkälle ja tarttui kaikkiin muihinkin ympärillä oleviin.
Mieli jatkaa eteenpäin ja seuraavaksi huomaan muistelevani 7. luokkalaista autismikirjon poikaa. Hänellä on uskomaton kyky soittaa pianoa. Hän ei tarvitse edes nuotteja, ja pystyy silti soittamaan pitkiäkin kappaleita. Naurahdan omille kyvyilleni, osaan hädin tuskin soittaa kissanpolkan ja senkin vaillinaisesti. Muistan, miten äiti tuskaili pojan hampaiden pesun kanssa. Vielä tuossakin iässä hän tarvitsee äitiä vierelleen, jotta hampaiden pesu sujuisi. Vaikka autisminkirjon piirteet haastavatkin hänen elämäänsä, on hänen sisällään jotain sellaista viisautta, jota ei ihan kaikilta löydy.
Ajatukset polveilevat ja pysähtyvät seuraavaksi nuoreen mieheen. Elämä ei ole ollut helppoa, hän on ehtinyt kokea moniakin vastoinkäymisiä elämässään, pettyen usein muihin ihmisiin. Silti hänen sydämensä on kultaa. Hän haluaa olla kaveri muille, tukien ja auttaen parhaansa mukaan. Hän on luova ja taiteellinen persoona. Hän kertoi tavatessamme, että pystyy hahmottamaan asioita 3D:nä. Taito, jota ei ihan jokaiselle ole suotu.
Kyky nauttia hetkestä
Sähköpostiini kilahtaa viesti Tukena Oy:n Pikkutulppaanin palvelukodista. He ovat lähettäneet kuvia heidän asukkaistaan tätä blogiani varten. Kiinnitän huomiota iäkkääseen autismikirjon mieheen. Kuvista välittyy, kuinka hän nauttii täysillä olostaan. Siitä hän viestittää nostamalla peukkuja ylös. Myös muissa kuvissa selkeästi nautitaan juuri siinä hetkessä siitä asiasta mitä ollaan tekemässä. Kyky, jota me muut ehkä kaipaisimme vahvemmin omaan elämäämme?
Lueskelen kirjoitustani ja hätkähdän hetkeksi. Minne ovat jääneet ajatuksistani autismikirjon naiset? Mietteissäni palaan omalle ala-asteelleni pieneen Pohjois-Karjalaiseen kuntaan. Siellä jo ekaluokkalaisena tapasin Tyynen ja Hennan. Kummatkin autisminkirjon lapsia, mutta hyvin erilaisia. Hennan kanssa laskettiin mäkeä, Tyynen kanssa kommunikointiin tarvittiin avuksi hänen avustajansa. Tyyne ja hänen avustajansa kirjoittivat myös aukeaman ystäväkirjaani. Uskon vahvasti, että nuo kohtaamiset ovat viitoittaneet oman työurani valintaa ja ilman heitä, Tyyneä ja Hennaa, en istuisi juuri tässä enkä olisi kohdannut kaikkia näitä upeita persoonia.
Persoonia ja vahvuuksia
Autisminkirjo on laaja käsite. Kun olet kohdannut yhden henkilön, olet kohdannut vain sen yhden autisminkirjon henkilön, et muita. Jokaisella heistä on omat vahvuutensa ja voimavaransa. Juuri nämä vahvuudet meidän kaikkien tulisi nähdä. Mitä vahvuuksia sinä olet huomannut ympärilläsi olevista ihmisistä? Saatat ehkä ajatella, että et ole koskaan kohdannut autisminkirjon ihmistä. Sitä et kuitenkaan voi tietää, sillä heitä löytyy varmasti jokaisesta ammattikunnasta. He voivat nimittäin olla lääkäreitä, ohjaajia, opettajia, taiteilijoita, fyysikoita, taksikuskeja, myyjiä, mitä vain. Todennäköisesti tie ammattiin on ollut monimutkaisempi ja haastavampi kuin muilla ihmisillä, mutta he voivat kuitenkin olla oman alansa huippuja.
#tunneautismi on tärkeä viesti, mutta ennen kaikkea uskalla tuntea ihminen kirjon takana! Sieltä nimittäin löytyy mitä ihanampia ihmisiä! Hyvää kansainvälistä autismitietoisuuden päivää!
”Me, jotka emme ”opi edes katsomaan keskustelukumppania silmiin”, mutta piirrämme Notre Damen kivi kiveltä muistikuvasta paperille.” -Markus Kajo (lähde Autismiliitto)
Kuvassa: Tukena Pikkutulppaanin asukas Kauhavalta
Kirjoittaja Maisa Kosola työskentelee kehittämistoiminnassamme. Hän on Loiste-hankkeen projektipäällikkö.
