Työn ilo kuuluu perhehoitajalle luontoisetuna!

Eila ja Mika Moision kodin täyttävät viikonloppuisin kehitysvammaiset lapset ja nuoret. Lapset tulevat heille kuin kotiinsa – nauttivat kiireettömästä kotielämästä ja aikuisten aidosta läsnäolosta.

Lyhytaikainen perhehoito tarjoaa vanhemmille hengähdyshetken ja auttaa jaksamaan arjessa. Eila ja Mika Moisiolle perhehoidosta on tullut elämäntapa.

– Lapsista olen aina pitänyt, ja omat neljä lastani jo aikuisiksi kasvattanut. Toimin perhepäivähoitajana yli kymmenen vuotta ennen kuin kävin Kehitysvammaisten Palvelusäätiön järjestämän perhehoitajien valmennuksen, Eila Moisio kertoo.

Perhehoitajan työhön ei Eilan mielestä voi olla kaikenkattavaa kurssia tai käsikirjaa, hoidettavat lapset kun ovat kaikki hyvin erilaisia. Käytännön työ opettaa.

Mika Moisio puolestaan oli toiminut useita vuosia omaishoitajana. Mika halusi alusta alkaen tehdä perhehoitotyötä Eilan rinnalla. Lapset ottivat hänet heti omakseen – silittivät poskea, kömpivät syliin ja käpertyivät kainaloon.

Leppoisaa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä

Eilan ja Mikan luona käy perhehoidossa kaikkiaan kymmenen kouluikäistä lasta, yhdeksän poikaa ja yksi tyttö. Yhtenä viikonloppuna heillä on enintään viisi lasta.

– Vietämme leppoisaa ja rauhallista kotielämää lasten ehdoilla. Pelaamme, leikimme, ulkoilemme, käymme kaupassa ja kesällä uimassa. Toisinaan leivomme pullia tai sämpylöitä, välillä vain röhmötämme yhdessä läjässä sohvalla, Eila ja Mika kuvailevat.

Kotoinen yhdessäolo ja aikuisten läsnäolo ovat Eilan ja Mikan mukaan erityisesti lasten mieleen. Pienimmät lapset kaipaavat kovasti hellyyttä ja syliä, isommille tärkeää on vuosien mittaan kehittynyt ystävyys toisten nuorten kanssa.

Iloitsemme lapsista ja heidän ihanista erityispiirteistään. Perhehoitajan työ on todella antoisaa.

Eila ja Mika Moisio

– Parasta palautetta on, että lapset viihtyvät ja ovat iloisia, kiipeävät syliin ja käyvät halaamassa. Rikkaaksi työn tekee lasten ääretön erilaisuus ja heidän ihanat erityispiirteensä.

Eilan ja Mikan mielestä kehitysvammaiset lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta aivan kuten muutkin lapset. Heidän hoidossaan on lapsia, joilla on monenlaista haastavaa käyttäytymistä.

– On hienoa huomata pärjäävänsä hyvin myös haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Kehumisen ja komentamisen tulee olla tasapainossa – huomaamme hyvät asiat ja onnistumiset, emmekä kiinnitä liiaksi huomiota ei-toivottuun käyttäytymiseen. Ja välillä täytyy vain ottaa syliin tai rutistaa kainaloon!

Valokuva: Anna-Liisa Nikus