Ratkaisujen aika lähestyy

Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Osallisuustyöryhmässä lähestyy ratkaisujen aika. Työryhmän toimikausi päättyy toukokuun lopussa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun asettamassa STM:n osallisuustyöryhmässä (= Eduskunnan Ei myytävänä -kansalaisaloitteeseen lausumassaan edellyttämä työryhmä, joka valmistelee tarvittavat lakiehdotukset muuttamaan kilpailutuksen aiheuttamia kielteisiä hyvinvointivaikutuksia ) on työskennelty parisen kuukautta. Edelleen kuitenkin työryhmä on ”verytellyt” aiheen ympärillä. Maaliskuun alkaessa ja seuraavassa kokouksessa tullaan jo näkemään ensimmäisiä ratkaisuja, kun vammaispalvelulain 1 j 3 §:ä ja niihin liittyviä perusteluita käsitellään ja tullaan myös ratkaisemaan.

Tämän työryhmän työ liittyy keskeisimmin vammaisten ihmisten pitkäkestoisten palveluiden kilpailuttamisen kielteisiin vaikutuksiin heidän elämässään. Totean tässä yksiselitteisesti, että kysymys ei ole siitä, että kuntien hankintaosaaminen olisi vajaata. Avoin, julkinen hankinta ei kerta kaikkiaan sovi näiden palveluiden kestävään järjestämiseen. Joten työryhmän on käsiteltävä ja perehdyttävä nimenomaan kilpailutusten kielteisiin vaikutuksiin esimerkkien kautta. Olemme niitä koonneet työryhmän käyttöön paljon. Ja kaikesta osaamisen kehittämisen hankkeista huolimatta eräs länsirannikon kaupunki on kilpailuttamassa vammaisten henkilöiden asumispalveluja. Se on asettanut henkilöstömitoituksen autetussa asumisessa ja vaativassa autetussa asumisessa 0,5: ja 0,6:n henkilöstöresurssiin perustuvaksi. Viime syksynä kilpailutti jo halvalla hinnalla eikä saanut tarjouksia ja nyt uusi yritys noilla mitoituksilla. Alle vanhusten sitovaksi säädettävän hoitajamitoituksen. Eikä ole selvitetty ja kartoitettu kilpailutettavien vammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeita. Moni on kauhistunut…

Toinen keskeinen asia on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (YK-vammaissopimus) oikeudellinen merkitys Suomen ja EU:n oikeusjärjestelmässä. Meillä ei ole joko tietoisesti tai tiedostamatta haluttu ymmärtää tämän sopimuksen sitovan kaikkea Suomessa säädettävää tai sovellettavaa lainsäädäntöä sekä kaikkea julkista päätöksentekijöiden ja viranomaisten harjoittamaa toimintaa. Kyseinen vammaisyleissopimus on säädetty lakina ja se tarkoittaa, että muun lainsäädännön tulee olla sopusoinnussa tämän sopimuksen kanssa. Tämä on erittäin velvoittavaa lainsäädäntöä, johon vammaiset henkilöt, heidän läheisensä sekä vammaisjärjestöt odottavat vastinetta työryhmältä. Vammaisen henkilön palveluita ei voi päättää ilman, että vammainen henkilö on itse niissä subjektina mukana. Eikä omaa todellisia oikeussuojakeinoja. Eikä kyseisiä palveluita voi päättää tuotantolähtöisinä, tuotteistettuina, kilpailutukseen sopivina tarjouspyyntöinä, jotka eivät sovellu oikein kenenkään tarpeisiin.

Työryhmän työssä ja ehdotuksessa ja sen perusteluissa tulee ottaa kantaa järjestämiseen ja vammaisyleissopimukseen. Suomi on johdonmukaisesti korostanut, että pienen valtio intressi on noudattaa sääntöperustaista kansainvälistä yhteistyötä. YK:n vammaisyleissopimus on yksi näitä kansainvälisen yhteistyön pohjalta syntyneitä sopimuksia, jotka asettavat velvoitteita sopimuksen ratifioineille valtioille. Kannattaa noudattaa esimerkkiä, joita muilta vaaditaan. Suomen käytäntöhän poikkeaa merkittävästi EU:ssa noudatettavista käytännöistä. Huonompaan suuntaan.

Media on uutisoinut eilen ja tänään Turun kaupungin kotisaattohoidon kilpailutuksen vaikutuksia. Ne ovat olleet karua luettavaa. Jutuissa on puhuttu hinnan ja laadun suhdetta kilpailutuksessa. Ihmisten palveluissa laatu ratkaistaan aina jokaisena arkipäivänä erikseen. Sitä on mahdotonta etukäteen kilpailuttaa siten, että sillä on merkitystä arkipäivän toteutuksessa. Se riippuu oleellisimmin palveluntuottajan motiiveista, organisaation johtamisesta ja yksiköiden esimiestyöstä. Kaikkien toimien pitäisi tähdätä hyvään henkilöstökokemukseen, joka edeltää aina hyvää asiakaskokemusta. Uutisissa kerrotun, voittaneen yrityksen on antamillaan hinnoilla mahdotonta tuottaa hyvää henkilöstökokemusta. Ja siinä tulee esille se millä kilpailutuksissa kilpaillaan; henkilöstöllä, henkilöstömitoituksen alhaisuudella siirretään työtä yhä harvempien vastuulle ja pyritään alentamaan työehtoja. Henkilöstö on äänestänyt jaloillaan toisille aloille, kun ei voi toimia arvojensa mukaisesti. Eikä pysty elämään alennetuilla palkoilla muutoinkin matalapalkka-alalla. Mutta ko. kilpailutus näyttää myös sen, että kestämätön järjestämistapa mahdollistaa myös kaltoin kohtelun ja jopa rikollisen toiminnan.

Markkinatalouden yksi keskeisimpiä asioita on, että markkinoille päästään helposti ja sieltä poistutaan helposti. Tämä markkinatalouden mekanismi ei kykene turvaamaan palveluista riippuvaisten henkilöiden palveluiden laatua. Se on siihen täysin sopimaton. Globaalisti ja eurooppalaisesti asiakasvalintaan/palveluiden käyttäjien valintaan perustuvat menettelyt turvaavat parhaiten myös monipuolisen palveluntuottajarakenteen julkisen rinnalla. Suomen omaksuma ja jääräpäisesti kiinnipitämä mallihan on johtamassa maailman keskittyneimpään yksityiseen hoivapalvelumalliin.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru asetti ko. osallisuustyöryhmän eduskunnan tahdon mukaisesti ja kutsui työryhmään myös laajan edustuksen vammaisjärjestöistä. Viime syksynä eduskunnan vamyt-ryhmä teki keskustelualoitteen eduskunnalle vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ko. keskustelua oli ilahduttavaa seurata. Kansanedustajat suhtautuivat toisiinsa ja keskustelualoitteeseen arvostavasti eikä syntynyt syyttelyä, päälle puhumista tai hallitus-oppositioasetelmaa.

Krista Kiuru totesi keskustelun lopussa seuraavasti: ”Viimeisenä teemana ajattelin käsitellä tätä elämän mittaisten palveluiden kilpailuttamista. Sehän on ollut sellainen asia, jossa eduskunta on oikeasti kyllä seisonut, voisiko sanoa, sydämen puolella. Asia on todella vaikea erityisesti STM:n näkökulmasta. Se tahtotila, joka meillä olisi, ei ole yhteiskunnassa helposti painettavissa läpi nimenomaan sen takia, että tähän suhtaudutaan eri ministeriössä hyvin eri tavalla. Hankintalaki on omanlaisensa, on monenlaisia rajapintoja ja esteitä, jotka helposti tulevat. Mutta minä halusin, että tähän aidosti perustetaan nyt porukka, joka istuu tämän asian päälle niin, että se eduskunnan tahtotilan täytyy tulla sieltä työporukasta ulos. Se porukka nyt toukokuun loppuun mennessä esittää arvionsa siitä, miten nämä palvelut parantuvat niin, että ihmisellä olisi aidosti mahdollisuus niihin oman asumisen valintoihin. Edustaja Viitanen sanoi tuossa keskustelussa hyvin, että markkina-arvo on mennyt meillä todellisuudessa ihmisarvon edelle. Minkälainen työ sieltä saadaan tehtyä ja nämä eri palaset sovitettua yhteen, se jää nyt nähtäväksi.” (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_10+2020+5.aspx )

Ministeri Kiuru aivan oikein tiivisti tähän kysymykseen liittyvät haasteet. Osallisuustyöryhmä on nyt haasteen edessä. Positiivisia askelia on jo aiemmin otettu; Ei myytävänä-kansalaisaloitteen yhteydessä saatiin jo silloisen työministerin ohje kunnille, kuntayhtymille ja KELA:lle: Kilpailuttaa pitää ja hankintalakia noudattaa vain, jos niin erikseen päätetään. Ei automaattisesti. Nyt on tärkeä toinen askel. Todeta ja päättää, että tietyt ihmisten pitkäkestoiset, elämänmittaiset palvelut eivät ole kilpailuttamalla ratkaistavissa.

Matti Vanhasen I hallitus päätti sisällyttää kansalliseen hankintalakiin kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut. Asetetut tavoitteet ovat pettäneet monin osin. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat poistuneet erityisesti ympärivuorokautisista asumispalveluista lähes kokonaan. Pitkäaikaisia kustannusvaikutuksia ei tunneta lainkaan. Varsinkaan palvelujärjestelmän yksipuolistumisen ja monopolisoitumisen myötä. Olisiko samaan peruspohjaan perustuvan Sanna Marinin hallituksen vuoro tehdä tarpeelliset muutokset?

Kirjoittaja Markku Virkamäki on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja.