Kehitysvammaisten henkilöiden monimuotoisille asumisen ratkaisuille on suuri tarve
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö teki lausunnon hallituksen talousarvioesityksestä asunto- ja ympäristöjaostolle.
Kehitysvammaisten ihmisten asumisen vaihtoehtojen kehittäminen ja asumisratkaisujen järjestäminen ovat Kehitysvammaisten Palvelusäätiön keskeisimpiä tavoitteita. Lausuimme hallituksen talousarvioesityksestä seuraavasti:
- Laitoshoidon purkamista tulee jatkaa Kehas-ohjelman linjauksen mukaisesti. Toteutuakseen tämä tavoite edellyttää edelleen uusien asuntojen rakentamista ja valtion ohjaamaa rahoitusta.
- Alaikäisten, paljon erityistä tukea tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden asumisratkaisuihin ja palveluihin muualla kuin kehitysvammalaitoksissa tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
- Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestämiselle on edelleen suuri tarve, ja Aran myöntämät investointiavustukset sekä korkotukilaina antavat tähän toimivan mahdollisuuden.
- Vaikeassa elämäntilanteessa ja heikossa taloudellisessa asemassa oleville ihmisille on jatkossakin mahdollistettava tukiasuminen tukemalla tukiasuntojen hankintaa koko Suomessa.
Laitoshoidosta lähiyhteisöihin
Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista noin 31 000 on yli 18 -vuotiaita. Kehitysvammahuollossa palvelurakenteen muutos laitoshoidosta autettuun asumiseen on jatkunut koko 2000-luvun ajan.
Asiakkaiden määrä autetussa asumisessa eli asumispalveluissa, joissa henkilökunta on läsnä vuorokauden ympäri, on noussut 2000-luvulla keskimäärin 7 prosenttia vuodessa. Laitoshoidon asiakasmäärä on vähentynyt keskimäärin 8 prosentin vuosivauhdilla. Kaikkiaan 2000-luvun aikana autetun asumisen asiakkaiden määrä on yli kolminkertaistunut ja laitoshoidon asiakasmäärä vähentynyt vajaaseen neljännekseen alkuperäisestä.
Kehitysvammaisten autetun asumisen (ympärivuorokautinen hoito ja tuki muualla kuin kehitysvammalaitoksissa) asiakasmäärä nousi 2,1 prosenttia ja oli vuoden 2018 lopussa 8 664 henkilöä. Aran investointiavustusta ja korkotukilainaa on pystytty hyödyntämään ko. ratkaisujen rakentamisessa koko 2010-luvun ajan. Tällä on ollut keskeinen rooli kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen purkamisessa.
Kehitysvammaisten ei-ympärivuorokautisten palvelujen, eli ohjatun ja tuetun asumisen, asiakkaiden määrä oli vuoden 2018 lopussa yhteensä 3 735 henkilöä.
Kehitysvammaisten henkilöiden laitosasumisen purkamisen tavoitteena oli, että vuoteen 2016 mennessä laitoksissa asuu enintään 500 asukasta. Tavoitteena on ollut, että vuoden 2020 jälkeen kukaan kehitysvammainen henkilö ei asu laitoksessa. Muutos on tarkoitus ollut toteuttaa ilman pakkosiirtoja, ihmisten ikä ja elämäntilanne huomioiden. THL:n tilastoista nähdään, että työ kehitysvammaisten laitosasumisen purkamisessa on kuitenkin edelleen kesken.
Pitkäaikaisasiakkaista alle 18-vuotiaita kehitysvammalaitoksissa oli vuoden 2018 lopussa 118 henkilöä, joista 13 henkilöä oli 0–7-vuotiaita. 0-7-vuotiaiden määrä nousi hieman edellisestä vuodesta. Alle 18-vuotiaiden pitkäaikaisasiakkaiden määrä on pysynyt kutakuinkin samana koko 2010-luvun. Alaikäisten, paljon erityistä tukea tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden asumisratkaisuihin ja palveluihin muualla kuin kehitysvammalaitoksissa tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Kehas-ohjelman työtä on jatkettava
Laitoshoidon purkamista tulee jatkaa edelleen Kehas-ohjelman linjauksen mukaisesti. Toteutuakseen tämä tavoite edellyttää edelleen uusien asuntojen rakentamista ja valtion ohjaamaa rahoitusta. Laitosasumisen purkamisen lisäksi asuntojen määrälliseen tarpeeseen vaikuttaa myös lapsuudenkodeista tapahtuva muutto ja itsenäistymisen mahdollistaminen.
Huomionarvoista on, että THL:n selvityksen mukaan kehitysvammaisten ympärivuorokautisen asumisen asiakkaista yli puolella oli käyntejä erikoissairaanhoidossa vuoden 2018 aikana. Tämä kuvaa sitä, että näissä palveluissa asuvien kehitysvammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeet ovat hyvin suuret ja monitahoiset. Tämä edellyttää rakennetuilta asunnoilta ja asumista tukevilta tiloilta myös erityisratkaisuja.
Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestämiselle on edelleen suuri tarve, ja Aran myöntämät investointiavustukset sekä korkotukilaina antavat tähän toimivan mahdollisuuden.
Tukiasumisen mahdollisuudet ovat vaarassa heikentyä
1980-luvulta lähtien järjestöt ja säätiöt ovat hankkineet Suomessa julkisilla varoilla, pääosin asunto-osakeyhtiöistä, noin 30 000 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa vaikeassa elämäntilanteessa ja heikossa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten tukiasumista varten.
Asunnot on rahoitettu Raha-automaattiyhdistyksen (nykyinen STEA) myöntämillä avustuksilla sekä tukipalveluja tarjoavien järjestöjen ja säätiöiden ottamilla lainoilla.
Tukiasuntokannasta on muodostunut korvaamaton infrastruktuuri, jonka avulla on edistetty kestävää asunto- ja sosiaalipolitiikkaa. Kuntien järjestämien palvelujen lisäksi paikalliset toimijat, erityisesti järjestöt, ovat voineet toimia ennaltaehkäisevästi ja tuottaa hyvinvoinnin palveluja. Ne vastaavat myös sosiaalisesta isännöinnistä em. vuokralaisille.
Asuntojen hajasijoittaminen on ehkäissyt segregaatiota ja tukenut asuinalueiden monipuolisuutta. STEA:n avustustoimintaan kohdistuvat säästöpaineet vaarantavat koko asuntohankinnan rahoitusjärjestelmän. On ilmeistä, että avustuksen lopettaminen tai ehtojen merkittävä heikentäminen käytännössä lopettaisi asuntojen hankinnan. Vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia tarvitaan, jotta tukiasuminen olisi edelleen yksi asumisen vaihtoehto kehitysvamman tai muun syyn vuoksi apua ja tukea tarvitseville henkilöille.
Tampereella 26.10.2020
