Ihminen, jolla on aidosti väliä

On tärkeää, että jokainen lapsi – riippumatta tuen tarpeista tai toimintarajoitteista – saa kokea olevansa osallinen, arvokas ja tärkeä. Lapsen oikeuksien päivänä lapsen osallisuutta pohtivat Katri Hänninen ja Jenni Kerppola.

Lapsen kokemukset osallisuudesta hänelle tärkeisiin yhteisöihin rakentavat minäkuvaa. Lapsi on ensisijaisesti lapsi. Kun lapsi tulee puhutelluksi lapsena – eikä tuen tarpeiden tai vammaisuuden kautta – rakentuu hänen identiteettinsä lapsen identiteeksi. 

Positiivinen käsitys itsestä voi rakentua osallisuuden kokemuksen, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kautta. Osallisuus on kokemusta arvostetuksi tulemisesta, sekä siitä, että kokee olevansa tärkeä toisille ihmisille. 

Osallisuus rakentuu yhteydessä toisiin

Kokemus osallisuudesta rakentuu hyvästä kohtelusta ja myönteisestä tunnistamisesta lapselle tärkeissä ihmissuhteissa, kuten perheessä, kaveriporukoissa, päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa. Mutta myös sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaina. Joskus lapselle tärkein osallisuuden kokemus voi olla seurahuppari, koulukuva tai mikä tahansa konkreettinen asia, joka yhdistää toisiin.  

Kaikki ihmissuhteet ja vuorovaikutusympäristöt eivät tue myönteisen minäkuvan kehitystä. Jo hyvin pieni lapsi voi kokea yksinäisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja ulkopuolisuutta. 

Tutkimusten mukaan Suomessa noin 20% ihmisistä kokee yksinäisyyttä jossain kohtaa elämäänsä. 10 %:lla yksinäisyyden kokemus on pitkäaikaista ja pysyvää, kasvulle ja kehitykselle sekä terveydelle haitallista yksinäisyyttä. 

Muita useammin kiusaamista ja yksinäisyyttä kokevat toimintarajoitteiset tai erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret. Useimmilla heistä on kokemuksia tilanteista, joissa he ovat tulleet väärin ymmärretyksi, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tai joissa heillä on ollut kokemus ulkopuolisuudesta.

Pitkittynyttä yksinäisyyttä kokeva lapsi tai nuori voi olla ahdistunut ja tuntea olonsa näkymättömäksi ja merkityksettömäksi. Minäkuvaa leimaa usein häpeä, ajatus epäonnistumisesta ja kelpaamattomuudesta. Uskallus solmia tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita vaikeutuu. 

Jokaisella aikuisella on vastuu kiusaamisen ehkäisemisessä

Kaikki huono kohtelu tai kiusaamisen ja syrjinnän muodot eivät näy ulospäin ja siksi niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Valtaosa lapsista ja nuorista osaa peittää pahan olonsa eikä useinkaan kerro siitä aikuisille. Kertomista voi vaikeuttaa häpeän tunne, epäluottamus aikuisiin tai pelko siitä, että asiat muuttuvat pahemmaksi.

Myös toimintarajoite, kuten yhteisen kielen puute, vamma tai sairaus saattaa estää kiusaamisesta kertomisen. Kiusaaminen ja syrjintä kuitenkin loukkaavat lapsen ihmisarvoa. Ja siksi onkin tärkeää, että jokainen aikuinen oppisi tunnistamaan vastuunsa ja mahdollisuutensa kiusaamisen ehkäisemisessä.

Jokaisella lapsella on oikeus suojeluun

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Meidän aikuisten tehtävä on  kantaa tätä oikeutta velvollisuutenamme ja kohdella lapsia erityisen hyvin. Meidän vastuullamme on myös huolehtia siitä, että lapset itse varmistavat sekä omien, että toisten lasten oikeuksien toteutumisen.

Jokainen meistä voi olla se turvallinen ja läsnä oleva aikuinen, joka näkee ja kuulee lapsen kokemukset ja haluaa puuttua syrjintään ajoissa. 

On tärkeää, että jokainen lapsi, riippumatta tuen tarpeista tai toimintarajoitteista, saa kokea olevansa osallinen, arvokas ja tärkeä. Ihminen, jolla on aidosti väliä. 

Lapsen oikeuksien päivää vietetään 20.11.

Lue lisää Lapsen oikeuksien viikosta

Kirjoittajat Katri Hänninen ja Jenni Kerppola työskentelevät Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kehittämistoiminnassa ja ovat olleet mukana useissa lasten osallisuutta edistävissä hankkeissa.