Avustaja auttaa mukaan elämään
Kolme vuotta henkilökohtaisen avustajan työtä tehnyt Mira Koivula toivoo, että kaikilla erityistä tukea tarvitsevilla ihmisillä olisi lain mukaan oikeus henkilökohtaiseen apuun.
Mira Koivula näkee työssään, että myös ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista selkeästi omaa tahtoaan, hyötyvät henkilökohtaisesta avusta. Hänen mielestään niilläkin ihmisillä, jotka eivät ole aiemmin osanneet pyytää pääsyä kodin seinien ulkopuolelle, on oikeus nähdä ympäröivää maailmaa. Henkilökohtainen apu voikin parhaimmillaan ennaltaehkäistä esimerkiksi mielenterveysongelmia.
— Kun ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja arvokkaaksi, hän voi hyvin.
Helsingissä henkilökohtaista apua myönnetään Koivulan tietojen mukaan jo nyt lähes kaikille sitä hakeville. Sen sijaan hänen kollegansa Pohjanmaalta kertovat tilanteen olevan paljon huonompi.
— Etenkin autismikirjon ihmiset ovat usein väliinputoajia. Heistä kannan erityistä murhetta voimavararajauksen takia, Koivula sanoo.
Mukavuusalueen ulkopuolelle
Vähän kommunikoivien asiakkaiden avustaminen on itsemääräämisoikeuden kannalta haastavaa. Toisinaan esimerkiksi autismikirjon ihminen voi sanoa ensin vieraasta asiasta jyrkästi ei. Se ei Koivulan mukaan tarkoita sitä, etteikö uutta asiaa kannattaisi kokeilla.
— Kaikkien meidän on hyvä mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle ja laventaa kokemuspiiriä. Se kasvattaa ihmisenä, Koivula sanoo. — Tietenkin ehdoton ei on ei. Sitten emme lähde uuteen paikkaan.
On selvää, ettei kukaan voi sanoa ehdottoman varmasti, mikä näissä tilanteissa on avustettavan oma tahto. Pitkäaikaisen avustajan kanssa suhde voi kuitenkin muodostua niin läheiseksi, että avustaja osaa tulkita avustettavansa ilmeitä ja eleitä ja tunnistaa esimerkiksi vetäytymisen.
— Haastavaa tämä on, koska vaikkapa nauru voi olla autismikirjon ihmisellä ilon sijaan viesti hermostuneisuudesta. Siksi on tärkeää varmistaa, että avustaja antaa asiakkaalle kaiken mahdollisen tiedon asioista tavalla, jonka tämä ymmärtää.
— En ole nähnyt tilannetta, jossa henkilökohtainen apu olisi hankaloittanut avustettavan elämää. Aina siitä on hyötyä, enemmän tai vähemmän.
Mira Koivula
Työyhteisöstä tukea
Koivula on koulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja hän opiskelee parhaillaan ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Hän on työskennellyt seitsemän vuoden ajan autismikirjon ihmisten kanssa erilaisissa tehtävissä.
Nykyisestä työstään Koivula pitää paljon, mutta työ on myös raskasta ja melko yksinäistä. Koivula työskentelee Tukena Oy:llä, missä vakiavustajat saavat työnohjausta. Hän toivoo, että myös sijaisrinki ja satunnaiset työntekijät saataisiin paremmin osaksi työyhteisöä.
— Kun työ on raskasta, on todella tärkeää, että voi jakaa asioita työyhteisössä.
Työpäivien aikana avustajat tapaavat kollegoita vain harvoin, koska päivät kuluvat avustettavien kanssa. Koivulan työhyvinvointia tukevat itse luodut vahvat verkostot.
Koulutus lisää arvostusta
Koivula toivoo, että avustajien työtä arvostettaisiin enemmän. Työ ei ole pelkkää pitsalla ja kävelyllä käymistä sen paremmin avustajalle kuin avustettavalle. Hän on huomannut, että joidenkin ihmisten silmissä arvostus nousee, kun avustaja kertoo koulutustaustastaan.
— Osaamiseni ja työpanokseni ei muutu mihinkään, mutta kun kerron, että olen kouluttautunut, arvostus nousee. Ehkä siksikin alan arvostukselle tekisi hyvää, jos avustajia koulutettaisiin enemmän.
Vaikka Koivulasta on hyvä, ettei avustajaksi pääsyn kriteerinä ole erillistä pätevöitymistä, hän uskoo, että uran alkuvaiheessa työn ohessa annettava muutaman kuukauden perehdytys olisi monin tavoin hyödyllistä.
Kirjoittaja Marjaana Tunturi on terveyteen ja kehitysvammaisten ihmisten asioihin erikoistunut pirkanmaalainen vapaa toimittaja. Hänen tekstejään voit lukea Henkilökohtaisen avun uudesta julkaisusta.
Tämä blogikirjoitus on osa henkilökohtaista apua käsittelevää juttusarjaa, joka on kokonaisuudessaan luettavissa keväällä 2020 ilmestyneessä Siellä missä muutkin! – Henkilökohtaisen avun toteutuminen kehitysvammaisilla ihmisillä -raportissa. Julkaisu pohjautuu kyselyyn, joka tehtiin kunnille vuonna 2019. Kyselyssä kartoitettiin kuntien näkemyksiä kehitysvammaisten ihmisten henkilökohtaisesta avusta. Lue juttusarjan muut tekstit klikkaamalla alla olevasta linkistä:
