Anna mahdollisuus kokeilla
Tässä kirjoituksessa pohdimme nuoren itsenäistymistä ja sitä, kuinka me aikuiset voimme tukea nuorta oman elämän rakentamisessa.
Onko perheessänne nuori, jonka peruskoulu alkaa olla suoritettu ja jatko-opinnot edessä?
Arkisia asioita arjen keskellä
Itsenäistymisen taitoja harjoitellaan jo arjen keskellä pieni askel kerrallaan. Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea näiden asioiden opetteluun eikä asioita suinkaan opita kerralla. Erityisnuorten kohdalla harjoittelu on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena, jotta harjoitteluun on aikaa ja toistoja tulee usein.
Työskentelen erityisluokan opettajana ja olen työssäni huomannut, että on tärkeää pilkkoa opeteltavat asiat pienempiin osiin. Tätä ajatusta tukee myös perheemme oma kokemus aamurutiineista. Esikoisemme opiskelee ensimmäistä vuottaan Kiipulan erityisammattioppilaitoksessa ja kulkee koulumatkat päivittäin bussilla. Joinakin aamuina bussi lähtee jo aiemmin ja nuori herra on joutunut harjoittelemaan itsenäisiä aamurutiineja. Aluksi aamupuuron keittäminen oli haastavaa ja mikropuuro ei nuorelle miehelle kelvannut! Muutamien haastavien aamujen ja epäonnistuneiden puuron keittojen jälkeen hoksasimme pilkkoa aamurutiinit pienempiin osiin. Puuron kohdalla ratkaisevaa oli reseptin kirjoittaminen paperille ja tarvittavien tavaroiden esille ottaminen. Nyt aamupuuron keittäminen sujuu itsenäisesti ilman kiistoja ja toki maistuu hyvältä itse keitettynä. Nyt itsenäiset aamutoimet sujuvat ja äiti kuulee ulko-oven kolahtavan nuoren miehen lähdettyä bussille, kertoo Kati Palsinajärvi.
Yhteistyössä on voimaa
Erityisnuoren itsenäistymisen polun varrella on monia eri tahoja. Usein erityisnuoren vanhemmat toimivat linkkinä näiden toimijoiden välillä. Varsinkin jatko-opintojen loppuvaiheessa yhteistyötahoja tulee lisää, kun samaan aikaan pohditaan myös työllistymistä, asumista sekä vapaa-ajan viettoa ja sosiaalisia suhteita.
Nuoren tukiverkostojen on tärkeä olla tietoinen toisistaan ja nuoren haaveista sekä tulevaisuuden toiveista. Kun nuori tulee kuulluksi ja arvostamme hänen valintojaan niin autamme samalla nuorta sitoutumaan tavoitteiden saavuttamiseksi.
Aikuisuuden kynnyksellä -toiminta yhteistyön siltojen rakentamisen tukenaKehitysvammaisten Palvelusäätiön Aikuisuuden kynnyksellä -toiminta tukee itsenäistyvän nuoren elämässä mukana olevien eri tahojen yhteistyötä ja luo siltoja näiden verkostojen välille. Kun istutaan saman pöydän äärellä, kuullaan nuoren toiveita tulevaan sekä asetetaan yhteisiä tavoitteita, joihin kaikki sitoutuvat saadaan paljon aikaan. Itsenäistyvän nuoren elämässä tapahtuu kerralla paljon asioita. Mitä varhaisemmassa vaiheessa aloitamme yhteisen työskentelyn niin sen parempia tuloksia saadaan aikaan. Nuori tarvitsee tukea ja kannustusta, mutta yhtä tärkeä on vanhempien tuki ja tsemppaaminen muutostilanteessa.
Nuoren oma elämä – Viitasaaren mallin mukaan
Aikuisuuden kynnyksellä -toiminnan merkeissä olemme käynnistäneet Viitasaarella Nuoren oma elämä -toiminnan. Tiivistä yhteistyötä tehdään perheiden, Haapaniemen peruskoulun, ammattiopisto Spesian, vammaispalveluiden sekä Viitasaaren seurakunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Olemme järjestäneet perheiden vertaistapaamisia, pysähtyneet itsenäistymisen äärelle, pohtineet jatko-opintoja sekä suuntaviivoja tulevaisuuden asumisen järjestämiseen.
Maaliskuussa järjestimme Pikkasen parempaa asumista -tilaisuuden, joka kokosi reilut viisikymmentä ihmistä tärkeän asian äärelle. Parhaillaan jatkamme työskentelyä tulevaisuuden asumisen vaihtoehtojen parissa. Mitkä ovat nuorten toiveet, kenen kanssa ja miten haluaisin asua? Millaisia vaihtoehtoja voi löytyä oikeanlaisen tuen järjestämiseen? Tulevaisuudessa ajatuksena on myös työllistymisen asioiden eteenpäin vieminen.
Pikkasen parempaa asumista -tilaisuudessa Vammaispalvelujohtaja Saila Kainulaisen puheenvuoro kiteytyi loistavasti Jonas Salkin ajatukseen: ”Toivo lepää unelmissa ja mielikuvituksessa – ja niiden ihmisten rohkeudessa, jotka uskaltavat toteuttaa nuo unelmat”. Me voimme olla yhdessä rohkeita ja rakentaa nuorten toiveiden ja haaveiden mukaista tulevaisuutta.
Viitasaaren esimerkki on yhteiskehittämistä parhaimmillaan paikallisten toimijoiden kesken. Kannustammekin verkostoitumiseen ja yhteiseen työskentelyyn nuoren tulevaisuuden suunnittelujen merkeissä. Yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteinen työskentely tavoitteiden saavuttamiseksi on erittäin tärkeää.
Nuoren valitsema reitti ei ole aina se suorin, mutta se on juuri hänen valitsema reitti. Näin meni myös Katin esikoisen matkat bussipysäkiltä koululle. Äidin kanssa harjoiteltiin suorinta reittiä, mutta itsenäistyvä nuori valitsi toisen reitin omien mieltymystensä mukaan. Molempia reittejä pitkin pääsee perille.
Aurinkoisia matkoja reitilläsi – juuri sillä, minkä olet itse valinnut!
Onnea matkaan juuri teidän perheelle,
toivotellen Satu ja Kati
Toivoisitko yhteistyön kehittämistä oman paikkakuntasi nuorten tulevaisuuden suunnittelussa? Olemme mielellään mukana, joten otathan rohkeasti yhteyttä!
Kirjoittaja Satu Koivurinne työskentelee projektipäällikkönä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Aikuisuuden kynnyksellä -toiminnassa. Kati Palsinajärvi on erityisopettaja ja erityisnuoren äiti.
Lisätietoja antaa
Satu Koivurinne
Aikuisuuden kynnyksellä -toiminta & Pirkanmaan palkkaamo -hanke